Julkisuus ja avoimuus tekevät tutkimuksesta tiedettä. Tiedeviestintä on tiedeyhteisöjen sisäistä ja ulkoista tiedonvälitystä ja vuorovaikutusta. Tutkimuksesta viestiminen ei ole vain tutkimustuloksista viestimistä. Vastuullinen tiedeviestintä lisää luottamusta tieteelliseen tietoon. Tieteellinen julkaiseminen on tutkijoille tärkeä meritoitumisen tapa, ja siksi on tärkeää, että tekijyys määritellään niin, että se palkitsee tutkijat oikeudenmukaisesti.
Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseurakyselyssä kerättiin tietoa tieteellisten seurojen vastuullisen tieteen toiminnasta.
Kun tutkimustekstistä muokataan yleistajuinen tietokirja, muuttuu matkalla moni asia: niin teoksen lähtökohta, yleisö, tyyli kuin esitystapa.
Tutkittu tieto vaikuttaa, edistää yleisön tieteen ymmärrystä, luo pohjaa uusille innovaatioille ja tukee päätöksentekoa silloin, kun tutkimustietoa välitetään ja käytetään eri kielillä.
Tiedekustantajat hoitavat tehtäviä, jotka muodostavat yhden tärkeimmistä tutkimuksen infrastruktuureista – perusrakenteen, jonka päälle tiede- ja tutkimusyhteisö voi toimintaansa rakentaa.
Avoimen ja joukkoistetun vertaisarvioinnin kokeilu toi arvokkaita kokemuksia läpinäkyvyyden lisäämisestä tiedejulkaisemiseen.
Tiedejulkaisemisessa elää vahvana näkemys, että työnjako on selkeä sisältöä tuottavan tutkijan ja kielen laatua tuottavan kieliasiantuntijan välillä. Sisältö ja kielen laatu on kuitenkin vaikeaa erottaa toisistaan.
Jos tutkitulla tiedolla halutaan vaikuttaa, täytyy viestijän tai tutkijan ottaa huomioon yleisönsä näkemykset ja maailmankuva. Ne eivät selviä vain tiedottamalla vaan käymällä vuoropuhelua yleisön kanssa.
Plan S on linjaus, jonka tavoitteena on saada tutkimusjulkaisut avoimesti saataville välittömästi julkaisuhetkellä.
Esteettömyysdirektiivi tuo saavutettavuussääntelyn piiriin esimerkiksi sähköiset kirjat ja niiden lukemiseen käytetyt laitteet ja ohjelmistot.
Mitä voi sanoa tutkimuksen alustavista tuloksista? Entä tutkimuksesta, joka on vielä osittain suunnitelman tasolla?
Tiedekasvatuksen avulla vahvistetaan niin lasten kuin aikuistenkin tiedeosaamista. Se tarkoittaa tieteeseen, tutkimukseen ja niiden yhteiskunnalliseen merkitykseen tutustumista.
Tiedeviestinnän perinteikkäinä areenoina näyttäytyvät mediajulkisuus ja tietokirjallisuus, ja uudempina tulokkaina eri sosiaalisen median kanavat. Yksi tärkeä verkkojulkisuuden muoto on kuitenkin harvan tiedeviestintäsuunnitelmassa: Wikipedia.
