Vuorovaikutukseen satsaava tutkimushanke viestii tehokkaammin

Tiedeviestintä on saapunut tutkijoiden työpöydille rytinällä vuosikymmenen kuluessa. Tutkijoiden odotetaan tekevän yhä enemmän hommia sen eteen, että heidän työnsä näkyy ja vaikuttaa. Samalla poliitikoilta ja päättäjiltä vaaditaan tutkittuun tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa.

Tutkimushankkeen viestintää kannattaa suunnitella hankkeen tavoitteista käsin. Monissa hankkeissa yksisuuntainen tiedottaminen, esimerkiksi blogiteksti yliopiston verkkosivuilla, riittää. Mutta jos hankkeen tavoite on muuttaa ihmisten käyttäytymistä, valintoja tai päätöksentekoa tiedolla, tiedottamalla ei pötkitä pitkälle.

Miksikö? Koska tämän päivän tietotulva on valtava. Pelkkä fakta ei riitä, koska ihmiset tulkitsevat uutta tietoa peilaten sitä omiin näkemyksiin ja maailmankuvaan. Mitä paremmin uusi tieto vastaa omaa mielipidettä, sitä helpommin se uskotaan ja omaksutaan.

Jotta saat viestisi perille, sinun on ymmärrettävä, millaisesta näkökulmasta kohdeyleisösi katsoo tutkimaasi aihetta.

Entä miten pääset yleisön pään sisään ja käsiksi heidän mielipiteisiinsä?

Kysymällä, keskustelemalla ja kuuntelemalla. Mitä ministeriön virkamiehellä on tällä hetkellä työpöydällään? Millaisiin haasteisiin kansalainen kaipaa neuvoja?

Etsivä löytää — tutkijan täytyy vain muistaa kysyä

Jos tutkimuksen aihe on arka, on tärkeää avata keskusteluyhteys sidosryhmiin jo hankkeen alussa. Ota puhelin käteen. Kerro sidosryhmän edustajille tiivistetysti, mistä työssäsi on kyse, ja selvitä, mikä sidosryhmää aiheessa erityisesti kiinnostaa. Kysy rohkeasti, millaisia teemoja heillä on tällä hetkellä työn alla ja miten he haluaisivat saada käsiinsä tutkimustietoa.

Usein tutkijoiden rooli on kertoa omasta työstään ja vastata puheenvuoron päätteeksi muutamaan kysymykseen. Mitä jos kääntäisit asetelman välillä toisinpäin ja olisit se, joka kysyy kysymyksiä? Uteliaalla ja avoimella asenteella saatat oppia jotain yllättävää ja uutta omasta tutkimusaiheestasi.

Uteliaalla ja avoimella asenteella saatat oppia jotain yllättävää ja uutta omasta tutkimusaiheestasi.

Järjestä hankkeen käynnistystilaisuus, jossa puheenvuorojen sarjatulen sijaan käydään tasavertaista dialogia sidosryhmien kanssa. Piirrä hankkeesta aikajana, ja suunnittele etukäteen vaiheet, joissa on hyvä hetki kääntyä sidosryhmien puoleen. Perusta raati, johon kuuluu edustaja jokaisesta sidosryhmästä. Esittele työtäsi säännöllisesti raadille ja kysy, miten siitä tulisi viestiä.

Pidä yllä säännöllistä keskusteluyhteyttä

Pidä yllä säännöllistä keskusteluyhteyttä sidosryhmiin tapaamalla heitä kasvokkain tai puhumalla puhelimessa. Kysy, mitä kuuluu. Kuuntele. Kerro, miten hankkeesi etenee, jotta sidosryhmät osaavat kertoa näkemyksiään oikeaan aikaan.

Käytä dialogia ja työpajoja menetelmänä hankkia tietoa.

Jakakaa tutkimustiimin kesken vastuut viestinnässä ja vuorovaikutuksessa. Twitter-keskustelua voivat ylläpitää ne, jotka uivat sosiaalisessa mediassa kuin kalat vedessä. Ne, jotka loistavat lavalla, panostavat työaikaansa hankkeen esittelyyn tilaisuuksissa. Näin kaikkien ei ole pakko olla hyvä kaikenlaisessa viestinnässä. Muista kuitenkin, että viestintätaitoja voi ja täytyy kehittää, eikä kukaan ole kynäniekka syntyessään.

Käytä dialogia ja työpajoja menetelmänä hankkia tietoa. Järjestä työpajoja yhdessä niiden tahojen kanssa, joiden näkemyksiä kaipaat tutkimukseen. Jos tavoitteesi on tehdä tutkittuun tietoon pohjautuvia poliitiikkasuosituksia sosiaaliturvan uudistamisesta, istu alas sosiaaliturvaa hyödyntävien ihmisten kanssa.

Loppu on alkua helpompaa

Jos olet onnistunut yhteistyön luomisessa ja pitänyt pitkäjänteisesti yhteyttä sidosryhmien kanssa, lopun pitäisi olla alkua helpompaa. Tunnet olennaiset ryhmät jo varsin hyvin, ja tiedät, millaisten viestintäkanavien kautta saat heidät kiinni.

Arvioi rohkeasti yhdessä sidosryhmien kanssa, mikä vuorovaikutuksessa oli onnistunutta ja mikä ei. Jaa avoimesti kokemuksesi muille.

Iina Ala-Kurikka viestii ja vuorovaikuttaa Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa SusiLIFE-hankkeessa.