Mitä on tiedekasvatus?

Tiedeosaamisella tarkoitetaan tiedon hankkimiseen ja arvioimiseen liittyviä perustaitoja. Näihin perustaitoihin kuuluvat esimerkiksi kyky tulkita tutkittua tietoa sekä ymmärtää tieteen ja tutkimuksen menetelmiä. Keskeistä on myös ymmärrys tutkimuksen merkityksestä yhteiskunnassa, arjessa ja teknologian saralla.

Tiedekasvatuksessa on kyse tiedeosaamisen vahvistamisesta viestinnän ja opetuksen keinoin. Sen näyttämöinä voivat toimia paitsi koulut ja korkeakoulut, myös esimerkiksi tiedekeskukset ja museot sekä media. Tiedekasvatus ei kosketa vain lapsia ja nuoria, vaan sen tulisi tukea myös elinikäistä tiedeoppimista.

Muodollista ja epämuodollista tiedekasvatusta

Kouluissa ja korkeakouluissa tapahtuva tiedekasvatus on luonteeltaan muodollista eli formaalia. Formaali opetus on tavoitteellista ja strukturoitua, yhteiskunnan erilaisten koulutusorganisaatioiden tarjoamaa opetusta. Oppimista tapahtuu kuitenkin paljon myös epämuodollisissa eli informaaleissa ympäristöissä. Informaali oppiminen on arjessa, työssä ja harrastuksissa ikään kuin vahingossa tapahtuvaa oppimista.

Kun tiedekasvatus ymmärretään laaja-alaisesti kaikkia tieteenaloja koskevaksi, voidaan oikeastaan kaikki kouluopetus tulkita tiedekasvatukseksi. Eri oppiaineissa tutustutaan paitsi kyseisen alan tutkimustuloksiin myös menetelmiin. Esimerkiksi lähteiden tulkintaan ja lähdekritiikkiin perehtyminen kuuluu keskeisesti historian opetukseen, erilaisten kokeiden tekeminen puolestaan fysiikan ja kemian oppitunneille.

Erilaiset tiedekerhot ja -leirit, tiedekilpailut sekä monitieteiset oppimisprojektit sijoittuvat luonteeltaan jonnekin formaalin ja informaalin tiedeoppimisen välimaastoon. Täysin informaaleja tiedeoppimisen muotoja sen sijaan voivat olla esimerkiksi lasten omat leikit tai vaikkapa Helsingin Sanomien lasten tiedekysymykset -palsta.

Erityisesti aikuisten tiedekasvatuksessa informaalilla oppimisella on keskeinen rooli. Esimerkiksi tiedeviestintä on aikuisten tiedeosaamisen vahvistamisen kannalta hyvin keskeistä. Tiedeuutiset, yleistajuiset tietokirjat ja -artikkelit, dokumentit ja tieteen yleisötapahtumat ovat hyviä tapoja tukea aikuisten tiedeosaamista.

Kohti innostavaa ja laaja-alaista tiedekasvatusta

Kaiken oppimisen ytimessä on motivaatio ja innostus. Yksi tiedekasvatuksen keskeisimmistä tavoitteista onkin juuri kiinnostuksen herättäminen tiedettä, tutkimusta ja tietoa kohtaan. Tämä onnistuu usein parhaiten silloin, kun tiedettä lähestytään tutuista ja käytännöllisistä lähtökohdista käsin.

 Mitä enemmän yksilö tietää ja ymmärtää tieteestä, sitä helpompi hänen on myös osallistua tieteelliseen keskusteluun.

Suomessa tiedekasvatukseen on panostettu erityisesti matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla, jotka tarjoavat herkullisia mahdollisuuksia elämykselliseen oppimiseen ja oivaltamiseen. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat yliopistojen ja tiedekeskusten järjestämät tiedekerhot ja -leirit, joissa luonnontieteisiin tutustutaan leikin ja kokeilun kautta.

Kokemukselliseen ja innostavaan tiedekasvatukseen panostaminen on kuitenkin tärkeää kaikilla tieteenaloilla. Myös historiaan, kielitieteeseen tai taloustutkimukseen voidaan tutustua vaikkapa hauskassa työpajassa, jos aiheisiin etsitään kosketuspintaa omasta arjesta ja työskentely sovitetaan kohderyhmälle sopivaksi. Erilaiset arjen ja yhteiskunnan ilmiöt tarjoavat yleensä hyviä aiheita tiedekasvatuksen pohjaksi.

Tiedekasvatus lisää tieteen avoimuutta ja yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia

Tiedekasvatus lisää niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin tietoisuutta tieteen tehtävästä, merkityksestä ja tuloksista. Mitä enemmän yksilö tietää ja ymmärtää tieteestä, sitä helpompi hänen on myös osallistua tieteelliseen keskusteluun. Tiedekasvatus onkin siksi erittäin tärkeä tekijä tieteen avoimuuden lisäämisessä.

Hyvät ajattelun ja oppimisen taidot tukevat myös yksilön mahdollisuuksia osallistua ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja muodostaa mielipiteitä tutkitun tiedon pohjalta. Internetin ja sosiaalisen median mukanaan tuoman informaatiotulvan keskellä on yhä tärkeämpää osata arvioida kriittisesti tarjolla olevaa tietoa.

Hyvä tiedeosaaminen on tärkeää pääomaa. Laadukkaan tiedekasvatuksen myötä syntyy tulevaisuuden ajattelijoita, tekijöitä ja ongelmien ratkojia. Elinikäistä tiedeosaamista tukemalla voidaan myös lisätä tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Sara Takala on suunnittelija Tieteellisten seurain valtuuskunnan ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan yhteisessä tiedekasvatushankkeessa.

_{Lisätietoja:}

_{LUMA-keskus Suomen verkkosivut: www.luma.fi
Aksela, M., Oikkonen J., Halonen, J. (2017) Yhteisöllistä tiedekasvatusta Helsingin yliopistolla vuodesta 2003. Uusia ratkaisuja ja pedagogisia innovaatioita opetukseen varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Helsingin yliopisto. https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/isbn-978-951-51-4087-6.pdf
Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020. Ehdotus lasten ja nuorten tiedekasvatuksen kehittämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:17. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75252/tr17.pdf
Vartiainen, Jenni (2016) Kehittämistutkimus: Pienten lasten tutkimuksellinen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/168314}