Syyskuussa puhuttiin kotimaisesta tiedejulkaisemisesta

26.10.2021

Sinisellä pohjalla aihetunniste puhutaan tiedejulkaisemisesta sekä megafoni.

“Puhutaan tiedejulkaisemisesta” -sarjassa paneuduttiin kotimaiseen tiedejulkaisemiseen. Koosteessa vedetään sarjan teemoja yhteen.

Tiedettä ei ole ilman sen julkaisemista, ja julkaiseminen vaatii monenlaista työtä, monenlaista osaamista ja monenlaisia resursseja. “Puhutaan tiedejulkaisemisesta” -juttusarjassa paneuduttiin erityisesti kotimaiseen tiedejulkaisemiseen: mikä siinä maksaa, mitä kaikkea se vaatii, mitä kotimaisen tiedejulkaisemisen kentällä julkaistaan, miksi on tärkeää julkaista myös muilla kielillä kuin englanniksi, ja miksi ja miten tutkimuksesta pitäisi viestiä laajemmalle yleisölle?

Kotimaisella julkaisukentällä tehdään paljon pienillä resursseilla

Kansainvälinen julkaiseminen on pääasiassa kaupallista toimintaa, jossa tavoitellaan suuria voittomarginaaleja. Kotimainen tiedejulkaiseminen sen sijaan on suurimmalta osin pienillä budjeteilla toimivien tieteellisten seurojen vapaaehtoistyötä (Mikä maksaa kotimaisessa tiedejulkaisemisessa?). Pienillä budjeteilla saadaan kuitenkin paljon aikaan. Kotimainen tieteellinen kausijulkaiseminen on yhteenlasketulta määrältään samassa suuruusluokassa kuin Elsevier tai Springer, joiden kustannukset taas ovat aivan eri luokkaa (Tiedejulkaiseminen on monipuolista, monitieteistä ja monikielistä).

Jotta tieteen tuotokset olisivat tasapuolisesti kaikkien ulottuvilla, tulisi niiden olla avoimesti saatavilla, eikä maksumuurien takana. Avoimuuteen on erilaisia ratkaisumalleja (Green, Gold, Diamond...), joissa kaikissa on omat etunsa ja myös omat ongelmansa (Mikä maksaa kotimaisessa tiedejulkaisemisessa?).

Kotimaisten tieteellisten seurojen toimintaa on perinteisesti rahoitettu seurojen jäsenmaksuilla. Kun lehti on avoimesti saatavilla, voi jäsenistölle olla vaikeampi mieltää, mitä yhdistyksen jäsenmaksulla saa. ”Monelle jäsenelle jäsenmaksu on se lehden tilausmaksu”, kertoi Focus localis -lehden toinen päätoimittaja Anni Jäntti (Kuntatutkimustietoa kotimaisilla kielillä, työtunteja laskematta).

Seuroissa ollaan kuitenkin vahvasti avoimen julkaisemisen puolesta ja monessa seurassa avoimuuteen onkin jo siirrytty. ”Eihän se niin voi olla, että me tutkijat istumme jonkun salaisen tiedon päällä, annostelemme sitä keskenämme ja siitä sitten tulee tiedettä”, tiivisti Politiikka-lehden päätoimittaja Mikko Poutanen (Tutkijan aika on rajallinen resurssi).

Esimerkiksi Politiikka-lehteä julkaisevassa Valtiotieteellisessä yhdistyksessä on kehitetty myös uusia jäsenetuja, kuten jäsenille suunnattuja, tutkijoiden välisiä paneelikeskusteluja. Kaikessa tekemisessä tulee kuitenkin äkkiä vastaan sekä ajallisten että taloudellisten resurssien rajallisuus (Tutkijan aika on rajallinen resurssi).

Resurssien ollessa rajalliset yhteinen tekeminen karsiutuu helposti pois

Töiden kasaantuessa ja kilpailun kiristyessä kaikki ”ylimääräinen” karsiutuu ensimmäisenä tutkijan työlistalta pois. Kollegiaalinen toiminta, jota tiedeyhteisön on perinteisesti ajateltu tuottavan muun työn ohella, on nykyään kriittisen tarkastelun kohteena. ”Mitä enemmän on lähdetty siihen, että tieteentekijöiden täytyy tuottaa ja osoittaa vaikuttavuutensa, sitä enemmän meiltä on kadonnut aikaa siihen yhteiseen tekemiseen, joka on hirveän tärkeää”, kertoi Mikko Poutanen (Tutkijan aika on rajallinen resurssi).

Esimerkiksi artikkelikäsikirjoitusten vertaisarviointityö kuuluu niihin tehtäviin, joita akateemikot perinteisesti ovat tehneet muiden töidensä päälle. Vertaisarvioijien tekemä työ ei näy lehden lukijalle, eikä sitä juuri huomioida esimerkiksi yliopistojen arviointijärjestelmissä.

Vertaisarviointi jää siis usein vähälle huomiolle, mutta on tiedejulkaisemiselle kultaakin kalliimpaa. ”Eihän koko lehden toimittaminen olisi mahdollista ilman vertaisarviointia”, summasi Anni Jäntti (Kuntatutkimustietoa kotimaisilla kielillä, työtunteja laskematta).

Tiedeviestintä on tärkeä osa tutkimusta

Jos tieteellisellä julkaisukentällä on tiukkaa resurssien suhteen, on yleistajuisten tiedejulkaisujen tilanne vielä haastavampi. Yleistajuiset lehdet toimivat pääsääntöisesti määräaikaisten säätiörahoitusten pohjalta. Kestävän rahoituspohjan miettiminen myös populaarijulkaisuille olisikin olennainen kysymys, mikäli tutkijoiden halutaan avoimesti kommunikoivan tutkimuksestaan. ”Sitähän yleistajuinen kirjoittaminen on”, myös yleistajuisen Politiikasta-lehden päätoimittajana toimiva Mikko Poutanen sanoi (Tiedeviestinnällä halutaan vastata aitoon mielenkiintoon).

Tiedeviestintään kohdistuvien odotusten ja siihen tarjolla olevien resurssien välillä onkin melkoinen ristiriita. ”Kukaan ei halua maksaa siitä, mutta kaikkien mielestä se olisi kauhean tärkeää”, summasi Kirsi Pauliina Kallio (Tiedeviestintä on oikeaa työtä, ei tutkijoiden vapaa-ajan harrastus).

Tieteestä voidaan keskustella kaikilla kielillä

Englanninkielinen julkaiseminen kansainväliselle yleisölle on tärkeää tieteen edistymisen kannalta, mutta myös muunkielisen julkaisutoiminnan arvo pitäisi ymmärtää nykyistä paremmin. Ihmiset elävät maailmassa, jossa on tuhansia eri kieliä. Olisikin aika paradoksaalista, jos tiede tapahtuisi vain englanniksi, eikä lainkaan muilla kielillä (Tieteestä voidaan keskustella monin eri tavoin ja monilla eri kielillä).

Tiedekustantajien pääsihteeri Pauliina Raennon mukaan “Aktiivinen, rikas omakielisyys ei ole pois tieteen kansainvälistymiseltä vaan täydentää ja vahvistaa sitä”. Kotimainen, omakielinen tiedekustannus- ja julkaisutoiminta auttaa pitämään suomen ja ruotsin elävinä tieteen kielinä. Samalla edistyvät tiedepoliittiset tavoitteet monipuolisista viestinnällisistä valmiuksista ja vaikuttavuudesta (Tieteen julkaiseminen omalla kielellä edistää kansainvälistymistä ja demokratiaa).

Pienellä kielellä kirjoittaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita suppealle yleisölle kirjoittamista, kuten kirjallisuuden tutkija Julia Tidigs kertoi. ”Kun kirjoitan ruotsiksi, suuntaudun Norjaan ja Tanskaan, kaikille skandinavisteille ympäri maailmaa – ja suomenkielisille kirjallisuudentutkijoille. Se ei ole pieni yleisö”. (Kuinka suuri on pieni kieli?) Kielikysymyksen ei myöskään tarvitse olla joko-tai, vaan se voi olla sekä-että: vaikka tieteellinen julkaisu olisi englanninkielinen, voidaan siitä käydä keskustelua muilla kielillä (Tieteestä voidaan keskustella monin eri tavoin ja monilla eri kielillä).

Tieteen ja siitä keskustelun monikielisyydessä suuri rooli on esimerkiksi kielten opettajilla, kuten EKKO-hankkeen tutkijat kertoivat: “Opettajien kautta pystymme vaikuttamaan myönteisesti lasten ja nuorten parempaan tulevaisuuteen, jossa opetetaan monia kieliä tasa-arvoisesti, huomioidaan oppijoiden erilaiset taustat sekä käsitellään myös kestävän kehityksen kannalta tärkeitä eettisiä ja ekologisia arvoja.” (Tutkimusta monitieteisesti ja monikielisesti: miten kielten opetuksella voidaan edistää kestävää kehitystä?).

Onko kotimaisten tiedejulkaisujen tulevaisuus yhteistyössä?

Millaisella rahoitusmallilla kotimaisen tiedejulkaisemisen avoimuus voitaisiin taata? Yhtenä ratkaisuna on esitetty megalehden toimintamallia (Onko megalehti kotimaisen tiedejulkaisemisen tulevaisuutta?).

Megalehden toteutuminen Suomessa ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä jo siitä syystä, ettei pitkien keskustelujen jälkeenkään ole ilmaantunut rahoitusta tai toimijaa, joka sellaisen perustaisi. Mutta vaikka megalehtien toimintamalli sellaisenaan ei näytä soveltuvan kotimaisen tieteellisen kausijulkaisemisen kestävän avoimuuden malliksi, on siinä ehkä kuitenkin elementtejä, joiden toimivuutta suomalaisessa tieteellisen kausijulkaisemisen kentässä on perusteltua pohtia.

Tiedejulkaisemisen kenttä on muutoksessa. Suuntaa on vaikea ennustaa ja juuri siksi on tärkeää etsiä mahdollisimman laaja-alaisia vaihtoehtoja kotimaisen tieteellisen kustantamisen mahdollistamiseksi tiedeyhteisön yhteisenä tehtävänä. Megalehden toimintamallille lähin vastine on keskitettynä palvelukokonaisuutena toimiva Journal.fi -palvelu, jossa asiantuntijayhteisöt, kuten tieteelliset seurat, vastaavat oman aihealueensa tutkimustiedon julkaisemisesta.

Osallistu keskusteluun somessa käyttämällä aihetunnistetta #PuhutaanTiedejulkaisemisesta.

Koko juttusarja löytyy kootusti täältä.