Miksi tutkijan kannattaa julkaista eri kielillä? Mitä haasteita on monikielisessä tiedeviestinnässä? Haastattelussa Kirsi Pauliina Kallio ja Anna Marjaana Heikkinen.
Puhutaan tiedejulkaisemisesta -sarjassa pureudumme erityisesti monikieliseen tiede- ja populaarijulkaisemiseen. Miksi tutkijan kannattaa julkaista tutkimustuloksiaan muillakin kielillä kuin englanniksi, ja millaisia resursseja ja osaamista monikielinen tiedeviestintä vaatii? Näistä teemoista haastattelimme ympäristökasvatuksen professori (TAU) ja Fennia-lehden päätoimittaja Kirsi Pauliina Kalliota sekä globaalin kehitystutkimuksen väitöskirjatutkija (HY) ja Versus-verkkolehden päätoimittajaparin jäsen Anna Marjaana Heikkistä.
Julkaisukielen valinta on monen tekijän summa
Kirsi Pauliina Kallio on tieteellisen julkaisutoiminnan pitkän linjan asiantuntija, joka on omien sanojensa mukaan ”toiminut kaikissa rooleissa, joissa tiedejulkaisemisen kentällä voi toimia”. Kalliolla on kokemusta muun muassa kirjoittajana, vertaisarvioijana, toimittajana ja tieteellisen seuran puheenjohtajana tiedekustantajana toimimisesta. Avoin julkaiseminen on erityisen lähellä Kallion sydäntä. ”Vähän aktivismimeiningillä olen yrittänyt kehittää nimenomaan avoimen julkaisemisen ei-kaupallisia käytäntöjä eri tavoin”, Kallio kertoo.
Kallio toimii tällä hetkellä päätoimittajana Suomen Maantieteellisen Seuran julkaisemassa Fennia-lehdessä, joka on suomalainen, kansainvälinen, vertaisarvioitu tiedelehti. Kallio haluaisikin, että myös suomalaisesta tiedejulkaisemisesta puhuttaisiin kotimaisen, kansallisen tiedejulkaisemisen ohella, sillä Suomi on osa kansainvälistä julkaisukenttää.
Kallio itse julkaisee sekä suomeksi että englanniksi. Kansainvälinen julkaiseminen painottuu kuitenkin tutkijaprofiilissa enemmän, sillä tieteellisessä mielessä Suomi on aivan liian pieni asioiden eteenpäin menemiselle. Kallion mukaan tutkijoiden välisen kilpailun koveneminen esimerkiksi rahoitushauissa näkyy myös kansainvälisen tutkijanuran merkityksen korostumisena.
Yhteiskunnalle tärkeää tutkimusta pitää kuitenkin tehdä kontekstuaalisesti. Julkaisukielen valinta riippuu suuresti tutkimusaiheesta: jos Kallio julkaisee vaikkapa kansainvälistä pakolaisuutta käsittelevän artikkelin, kannattaa se julkaista ensi sijassa englanniksi. Sen sijaan esimerkiksi kaupunkiseutujen kehittämiseen liittyvät aiheet Kallio on pyrkinyt julkaisemaan myös suomeksi.
Anna Marjaana Heikkinen on globaalin kehitystutkimuksen väitöskirjatutkija sekä populaarin Versus-verkkolehden toinen päätoimittaja. Versus on kolmen tieteellisen seuran (Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran, Suomen Maantieteellisen Seuran ja Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seuran) yhdessä kustantama verkkojulkaisu.
Väitöskirjaansa Heikkinen tekee jo pelkistä käytännön syistäkin englanniksi; väitöskirjan esitarkastajat ja vastaväittäjä kun saattavat tulla miltä kielialueilta tahansa. Myös tutkijanuran rakentamisen kannalta englanninkielinen julkaiseminen tuntuu uran alkuvaiheessa tärkeältä.
Koska Heikkisen tutkimukset sijoittuvat maantieteellisesti Peruun, espanjankieliseen Etelä-Amerikkaan, haluaisi Heikkinen jatkossa julkaista tai ainakin muuten viestiä tutkimuksistaan myös espanjaksi. ”Koska tutkimustulokseni ovat kaikkein oleellisimpia Perussa, pidän tärkeänä, että viesti menee myös sinne perille”, Heikkinen sanoo.
Monikielinen tiedeviestintä vaatii monipuolisia resursseja
Tieteen anglokeskeisyys eli englannin kielen valta-asema mietityttää Heikkistä ja Kalliota (Lue Heikkisen ja Kallion Tutkitusti.fi-verkoston artikkeli Monikielistä yhteiskunnallista vaikuttamista). Ihmiset elävät maailmassa, jossa on tuhansia eri kieliä. ”Muun muassa tämmöinen hassu pieni kielialue kuin Suomi”, Kallio nauraa. Olisikin aika paradoksaalista, jos tiede tapahtuisi vain englanniksi, eikä lainkaan muilla kielillä.
Kielikysymyksen ei kuitenkaan tarvitse olla joko-tai, vaan se voi olla sekä-että: vaikka tieteellinen julkaisu olisi englanninkielinen, voidaan siitä käydä keskustelua muilla kielillä. Tieteestä käytävä keskustelu voi olla moniäänistä, monikielistä ja monilla tavoin tapahtuvaa. ”Keskustelu on se olennainen asia, eikä formaatti”, Kallio sanoo.
Esimerkiksi Versuksessa toteutettiin monikielinen juttusarja Venäjän Karjalan alueen jätepolitiikasta. Tieteellinen artikkeli julkaisiin Fenniassa englanniksi, ja artikkelin kirjoittajat olivat aktiivisesti mukana popularisoimassa aihetta Versukseen englannin lisäksi myös venäjäksi ja suomeksi. Keskustelemassa oli kattava joukko asiantuntijoita, kuten kansalaisjärjestön edustaja Venäjältä, aluetta ja sen jätepolitiikkaa tunteva toimittaja ja suomalainen Venäjään liittyvien kysymysten kanssa työskentelevä ympäristöministeriön virkamies. ”Päätimme antaa kaikille vapaat kädet kirjoittaa sillä kielellä, joka on itselle luontevin”, Heikkinen kertoo.
Venäjänkielisen keskustelun aikaansaaminen oli todella tärkeää aiheen kannalta, sillä Venäjällä ei ole mitenkään itsestäänselvää, että kaikki puhuisivat sujuvaa englantia - varsinkaan artikkelin käsittelemillä maaseutualueilla. Googlen analytiikan mukaan populaarijulkaisulla oli useita satoja kävijöitä Venäjältä julkaisuajankohdan paikkeilla ja vielä useita kuukausia sen jälkeenkin. Viesti siis selvästi löysi perille.
“Monipuolinen kielitaito on myös tiedemaailmassa merkittävä resurssi”
Heikkinen huomauttaa, että monikieliset artikkelit ovat kahta haastavampia tieteen popularisoinnin prosesseja. Heikkinen itse on kaksikielinen, sillä suomen ohella venäjä on hänen toinen äidinkielensä. Koska Heikkinen ei ole kuitenkaan käynyt kouluja venäjän kielellä, tarvittiin kirjoitustyössä apua paremmin kirjoitettua kieltä osaavilta tutuilta, muun muassa Heikkisen omalta äidiltä. ”Piti pyytää avuksi vielä akateemisen maailman ulkopuolistakin talkoovoimaa”, Heikkinen nauraa.
Suomessa popularisoinnin kärki on yleensä suomenkielisen tiedon tuottamisessa, mutta jos halutaan edistää tiedon kulkeutumisen tasa-arvoistamista ja varmistaa, että tieto menee sinne missä sitä tarvitaan, pitäisi monikielisyyteen panostaa enemmän. Monikielinen viestintä vaatii monenlaisia resursseja, kuten kirjoittajilta kielitaitoa, käännöspalveluita ja ylimääräistä editointia. Kallion mielestä ihmisten kieliresurssit ovat Suomessa toistaiseksi alihyödynnettyjä. Monipuolinen kielitaito on myös tiedemaailmassa merkittävä resurssi, jota voitaisiin arvostaa nykyistä korkeammalle.
Artikkeli on osa "Puhutaan tiedejulkaisemisesta" -juttusarjaa. Muut osat ilmestyvät syyskuun aikana.
Teksti: Elina Koivisto / Avoimen tieteen sihteeristö
Kuva: TSV ja Free Creative Stuff/Pexels
Lisää aiheesta:
- Edistys Podcast, jakso 2 (SoundCloud): Taina Saarisen vieraana on akatemiatutkija Johanna Ennser-Kananen, itävaltalais-amerikkalais-suomalainen monikielinen monikielisyyden tutkija Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitokselta. Taina ja Johanna keskustelevat mm. kielten oppimisesta ja opiskelusta, monikielisyydestä ja yliopistojen kansainvälisyydestä.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
