Kuntatutkimustietoa kotimaisilla kielillä, työtunteja laskematta

Puhutaan tiedejulkaisemisesta -kampanja pureutuu aluksi tiedejulkaisemiseen ja rahaan: mitä kotimainen tiedejulkaiseminen maksaa, mikä siinä maksaa ja mitä se tuottaa? Juttusarjan ensimmäisessä osassa avattiin yleisellä tasolla kotimaisen tiedejulkaisemisen kustannuksia ja eri väyliä julkaisujen avoimuuden saavuttamiseen.

Mihin kotimaisten tiedejulkaisujen tuottamaa tutkimustietoa käytetään? Millaisia käytännön haasteita avoimuuteen siirtymisessä tiedejulkaisun toimituksessa kohdataan? Entä mikä motivoi käyttämään aikaa toimitustyöhön kaiken muun työn ohella? Focus Localis -lehden toinen päätoimittaja Anni Jäntti kertoo aiheista kuntatutkimuksen näkökulmasta.

Kuntatutkimuksen aiheet kumpuavat usein käytännöstä

Focus Localis ry on kuntatutkimukseen ja paikallis- ja aluehallinnon tutkimukseen keskittyvä yhdistys, joka julkaisee samannimistä lehteä. Käytännön toimijoilla, kuten kuntapäättäjillä, on kiinnostusta tutkimustietoon, koska se koskettaa läheisesti heidän arkeaan ja toimintaansa.

Kuntiin ja niiden toimintaan liittyy valtavasti erilaisia asioita, muun muassa johtamiseen, palvelualoihin, kaupunkisuunnitteluun sekä kasvatukseen liittyviä aiheita. Lehdessä julkaistaankin tutkimusta laajalla skaalalla ja monipuolisesti eri tieteenaloilta. ”Vähän karrikoiden voi sanoa, että melkein kaikenhan voi jonkun mutkan kautta saada liittymään kuntiin tai paikallisuuteen”, Jäntti naurahtaa. 

Tutkimusta tehdään tiiviissä yhteistyössä kuntien ja paikallishallinnon kanssa, ja tutkimusaiheet kumpuavat usein käytännöstä. Kunnista saatetaan olla yhteydessä esimerkiksi opinnäytetöiden ohjaajiin potentiaalisen opinnäytetyöaiheen tiimoilta. 

Tutkimustieto auttaa kuntia päätöksenteossa, mutta voi hukkua muuhun informaatiotulvaan

Jäntin kokemuksen mukaan päättäjien välillä on isoja eroja siinä, millaiset taidot ja mahdollisuudet heillä on tiedonhakuun. Tiedon löytyminen omalla äidinkielellä madaltaa kynnystä tiedon hyödyntämiseen. Tästä syystä yhdistys pitää tärkeänä, että se julkaisee tutkimusta nimenomaan kotimaisilla kielillä.

Suurimpana ongelmana tutkimustiedon käyttämiseen päätöksenteossa Jäntti näkee kuitenkin nykyajan informaatiotulvan. Kun kaikenlaista tietoa ja materiaalia on paljon, minkä verran tutkimustiedolle jää tilaa? Jo pelkkiin päätettävissä oleviin asioihin perehtyminen vie valtavasti aikaa, joten on vaikea löytää vielä sen päälle aikaa ja energiaa perehtyä alan tutkimustuloksiin. ”Kyllä se on oikeasti tosi iso haaste”, Jäntti sanoo.

Jäntin arvion mukaan eniten hyödynnetään johtamiseen ja päätöksentekoon liittyviä tutkimuksia. ”Tieto auttaa kunnissa tekemään päätöksiä vaikkapa organisaation rakenteeseen tai toimintaan liittyen”, Jäntti kertoo. Tällaisia voivat olla esimerkiksi lautakuntarakenteen tiivistykset, joita on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty paljon kunnissa.

Tutkimustiedon vaikuttavuuden suhteen Jäntti on hyvin realistinen ja arvelee kuntien seuraavan enemmän toistensa käytännön esimerkkejä kuin tutkimustuloksia. ”Mutta toisaalta kun näitä muutoksia mietitään, niin kyllä meitä tutkijoita pyydetään kuntiin keskustelemaan asioista ja kertomaan tutkimustiedosta”, Jäntti sanoo.

Kustannukset hidasteena lehden avoimeksi siirtymisessä

Focus Localis -lehti on siirtymässä avoimeksi ja Journal.fi -alustalle ensi vuoden alusta alkaen. Päätös oli pitkän prosessin tulos. Yleinen halu avoimuuteen siirtymiseen on ollut jo pitkään, mutta käytännön asiat, kuten arkiseen toimitustyöhön liittyvät kiireet, ovat viivyttäneet siirtymistä. Suurimmat syyt löytyvät kuitenkin kustannuksista ja niihin liittyvistä epävarmuuksista. Miten avoimuuteen siirtyminen vaikuttaa esimerkiksi yhdistyksen saamiin julkaisuavustuksiin tai jäsenmäärän kautta toiminnan mahdollistaviin jäsenmaksutuloihin?

Kun lehti on avoimesti saatavilla, voi jäsenistölle olla vaikeampi mieltää, mitä yhdistyksen jäsenmaksulla saa. ”Monelle jäsenelle jäsenmaksu on se lehden tilausmaksu”, Jäntti kertoo. Avoimuus saa kuitenkin tukea myös jäsenistöltä. Jäsenistön toiveesta lehti ilmestyy jatkossakin ainakin toistaiseksi myös painettuna versiona.

Lehdessä on haluttu myös odotella muiden lehtien kokemuksia avoimuuteen siirtymisestä, jotta voidaan toisaalta hyödyntää jo hyviksi koettua käytäntöjä ja toisaalta välttää mahdollisia sudenkuoppia. Esimerkiksi vanhojen numeroiden digitoiminen on monessa lehdessä ”osoittautunut loputtomaksi suoksi”, joten Focus Localiksessa on katsottu, ettei se lehden nykyresursseilla ole mahdollista.

Lehden tekoon käytettyjä työtunteja ei kannata laskea

Lehdessä on perinteisesti ollut päätoimittaja ja toimitussihteeri, mutta tällä hetkellä Jäntti toimii päätoimittajaparin toisena jäsenenä. Kahden päätoimittajan malli auttaa paitsi pitämään työmäärän kohtuullisena, myös objektiivisuuden säilyttämisessä. Jos työpöydälle tulee läheisen työkaverin artikkeli, voi sen siirtää toiselle käsiteltäväksi. Kahden päätoimittajan malli toimii siis hyvin, mutta se myös lisää kustannuksia.

Focus Localis on siitä hyvässä asemassa, että pystyy maksamaan toimituskunnalle eli päätoimittajille ja toimitussihteerille pientä palkkiota. ”Sanotaanko näin, että sen palkkion takia tähän ei kannata ryhtyä”, Jäntti sanoo. Palkkio ei millään muotoa kata työhön meneviä tunteja, joita Jäntti ei ole laskenut eikä haluakaan laskea, mutta on kuitenkin mukava kädenojennus. Valtaosa kotimaisten tiedejulkaisujen toimitustyöstä tehdään muun työn ohessa tai vapaaehtoistyönä.

Kultaakin kalliimpi vertaisarviointityö jää usein näkymättömäksi

Kun puhe siirtyy akateemiseen vapaaehtoistyöhön ja sen merkitykseen, haluaa Jäntti nostaa esille erityisesti vertaisarvioijat. Heidän tekemänsä työ ei näy lehden lukijalle, eikä sitä juuri huomioida esimerkiksi yliopistojen arviointijärjestelmissä. Vertaisarviointi jää siis usein vähälle huomiolle, mutta on tiedejulkaisemiselle kultaakin kalliimpaa. ”Eihän koko lehden toimittaminen olisi mahdollista ilman vertaisarviointia”, Jäntti summaa.

Päätoimittajana Jäntti näkee työssään usein, että tutkijan on täytynyt käyttää arviointiin todella paljon aikaa saadakseen aikaiseksi lausunnon, joka tulee hyödyttämään kirjoittajia erittäin paljon ja parantamaan sitä kautta julkaisua. Vertaisarviointiin käytetty aika on pois kaikelta muulta, kuten oman tutkimuksen edistämiseltä. Paineet omassa työssä pakottavat tutkijat rajaamaan tekemisiään, mikä johtaa esimerkiksi siihen, että joskus julkaisuprosessi viivästyy vertaisarvioijien löytämisen vaikeuden vuoksi.

Mikä sitten päätoimittajaa itseään motivoi toimitustyöhön kaiken muun tekemisen ohella? Jäntin mielestä parasta työssä on päästä lukemaan erilaisia tutkimuksia ja nähdä niiden kehitys matkalla käsikirjoituksesta julkaisuksi. Työ on hyödyllistä oman tutkimustyönkin kannalta, sillä siinä oppii paljon paitsi substanssista, myös tutkimuksen tekemisestä.

Mitä menetämme, jos tutkijat eivät julkaise suomen kielellä?

Jos Jäntillä olisi taikasauva, jolla saisi muuttaa yhden asian kotimaiseen tiedejulkaisemiseen liittyen, sauva heilahtaisi laajemmin yliopistopolitiikan suuntaan. Esimerkiksi rekrytoinneissa painotetaan paljon kansainvälisiä, englanninkielisiä julkaisuja, mikä ohjaa yksittäisten tutkijoiden työtä ja julkaisukanavavalintoja.

Jäntin mielestä meidän pitäisikin miettiä hieman laajemmin, mitä kaikkea menetämme, jos tutkijat eivät julkaise suomen kielellä. Tähän liittyy isoja kysymyksiä, kuten tiedon saavutettavuus, eli miten kansalaiset pääsevät tiedon äärelle. 

Vielä suurempi kysymys on kuitenkin se, millaiseksi kielemme kehittyy. ”Miten me voimme ymmärtää maailmaa ja sen uusia ilmiöitä, jos meillä ei ole tarvittavia käsitteitä ja termejä sillä meidän omalla äidinkielellämme?”, Jäntti kysyy.

Teksti: Elina Koivisto / Avoimen tieteen sihteeristö
Kuva: TSV ja Free Creative Stuff/Pexels

Artikkeli on "Puhutaan tiedejulkaisemisesta" -juttusarjan toinen osa. Muut osat ilmestyvät syyskuun aikana.

Lue lisää:

• Avoin tiede: Lehden avaamisen hyödyt ylittävät haasteet. Media & viestintä -lehden kokemuksia avoimesta julkaisemisesta