Syyskuussa luvassa on näkemyksiä, kokemuksia, lukuja ja keskustelua kotimaisesta tieteellisestä julkaisemisesta.
Tiedettä ei ole ilman sen julkaisemista, joka vaatii monenlaista työtä. Tieteen avoimuutta, läsnäoloa ja käyttöä yhteiskunnassa edistää tiedejulkaisujen avaaminen vapaasti luettavaksi verkossa. Silloin tiedekustantajat eivät kuitenkaan enää voi ylläpitää julkaisutoimintaansa tilaus- ja myyntituloilla.
Tilanteen haasteeseen on etsitty sopivaa ratkaisua jo kauan. Avoin kansallinen tieteellinen julkaiseminen maksaa, jolloin sitä pitää tukea ja kustannukset täytyy kattaa yhteisesti sovitulla, kestävällä tavalla.
Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallinen ohjausryhmä perusti työryhmän selvittämään tilanteeseen erilaisia ratkaisumalleja. Ratkaisumallit olivat tiedeyhteisön kommentoitavana aikaisemmin tänä vuonna. Kommenteista käy ilmi erilaisten tarpeiden, tilanteiden ja vaatimusten kirjo. Yksikään ratkaisumalleista ei sellaisenaan sovi koko tutkimusyhteisön yhteiseksi ratkaisuksi.
Jonkinlainen ratkaisu kuitenkin tarvitaan, jotta kotimainen avoin tieteellinen julkaiseminen saadaan turvattua.
Kansalliset tiedekustantajat mahdollistavat paikallisesti merkittävän tutkimuksen
Kansainvälinen tiedejulkaiseminen on suurten kaupallisten kustantajien hallussa. Osalla niistä voi olla julkaisutoimintaa englannin lisäksi muillakin maailman valtakielistä. ”Pienemmillä kielialueilla toimivilla kansallisilla tiedelehtien ja -kirjojen kustantajilla on tärkeä tehtävä julkaista vertaisarvioitua ja tutkimuseettisesti kestävää tutkimustietoa erityisesti paikallisesti merkityksellisistä tutkimuskysymyksistä”, kirjoittaa julkaisufoorumin suunnittelupäällikkö Janne Pölönen.
”Vaikka osa suomalaisista tiedekustantajista toimii kansainvälisesti, on kotimaisilla tiedekustantajilla erityinen kansallinen merkitys. Kotimaiset tiedekustantajat mahdollistavat sen, että tutkijat voivat julkaista vertaisarvioitua tutkimusta aiheista tai näkökulmista, jotka ovat paikallisesti merkittäviä mutta eivät herätä mielenkiintoa samassa määrin muualla maailmassa”, kirjoittaa puolestaan Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisupäällikkö Sami Syrjämäki. Suomalaisista tieteellisistä julkaisukanavista kahta kolmasosaa ylläpitävät tieteelliset seurat.
Neljä viikkoa, neljä teemaa
Ensi viikosta alkaen keskitymme kotimaiseen tieteelliseen julkaisemiseen. Verkkosivuillamme julkaistaan neljän viikon ajan näkemyksiä, puheenvuoroja ja tietoa neljästä eri teemasta.
Ensin pureudumme tiedejulkaisemiseen ja rahaan: mitä kotimainen tiedejulkaiseminen maksaa, mikä siinä maksaa ja mitä se tuottaa?
Seuraavaksi katsomme, miltä näyttää tiedejulkaisemisen tulevaisuus. Ratkaisuehdotusten kommenteissa toistui usein näkemys, että tiedejulkaiseminen on murroksessa. Mitä tiedejulkaiseminen voisi olla tulevaisuudessa ja miten sen avoimuutta silloin voitaisiin tukea vastuullisesti? Entä millaisin tavoin tiedejulkaiseminen on jo muuttunut?
Välillä keskusteluissa nostaa päätään väite, että vain jollain tietyllä tieteenalalla – yleensä humanistisissa tieteissä – tarvitaan tiedejulkaisemista kotimaisilla kielillä, ja että siten rahoitusmallin ratkaisemattomuus olisi ongelma vain siellä. Toinen toistuva väite on, että ainoastaan englanniksi julkaistu tutkimus vaikuttaa. Syyskuun viimeisen puolikkaan kaivelemme, mitä näiden väitteiden takaa löytyy, ja katsomme, voisiko niitä horjuttaa ja monipuolistaa.
Keskusteluun pääsee mukaan sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #puhutaantiedejulkaisemisesta. Aiheen parissa jatketaan Tiedejulkaisemisen päivillä 7.–8. lokakuuta.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
