Sama rehellisyyteen ja huolellisuuteen liittyvä eettinen ajattelu liittyy kaikkeen tutkimuksen tekemiseen, mutta eri tieteenaloilla kohdataan erilaisia tutkimuksen tekemiseen liittyviä tilanteita.
Suomen kielen sana tutkimusetiikka sisältää laajan ajatuksen vastuullisuudesta, eettisyydestä ja rehellisyydestä tutkimuksenteossa. Englanniksi sanan voi kääntää tarkoittamaan kahta toisistaan hieman poikkeavaa käsitettä: research ethics, jossa näkökulma on tutkimuskohteen suojaamisessa ja niissä vaikutuksissa, joita tutkimus kohteelleen aiheuttaa, tai research integrity, joka kääntyy hiukan kömpelösti rehtiydeksi tai rehellisyydeksi tutkimuksen teossa.
Näille kahdelle tieteellisen tutkimustyön tekemiseen liittyvälle etiikalle on useimmiten omat ohjeistuksensa siten, että epärehellisyyttä torjutaan kaikilla tieteenaloilla samalla ohjeistuksella ja tutkimuskohteen suojaamiseen liittyvä eettinen säätely on alakohtaisesti täsmällisempää. Käsitteet kuitenkin limittyvät toisiinsa tiiviisti eikä toista voi toteuttaa ilman toista.
Tutkimusetiikka osana laajempaa etiikan kenttää
Etiikan tutkimus on oma käytännöllisestä filosofiasta versonut tieteenalansa, ja sieltä kumpuavia teorioita ja ratkaisumalleja on sovellettu tutkimusetiikassa. Soveltavan etiikan teorioista seurausetiikka on esimerkiksi keskeinen tutkimuseettinen periaate, kun pohditaan tutkimuskohteen suojaamista ja vaikutuksien arviointia. Sääntöeettiset teoriat ja ratkaisumallit taas ovat olleet pohjana tutkimuksen rehtiyden periaatteita määriteltäessä.
Aina, kun etiikasta puhutaan, on hyvä myös pohtia suhdetta moraalin käsitteeseen. Etiikan ja moraalin eroista ja määritelmistä ei ole yhtä kaikkien hyväksymää määritelmää, mutta tyypillisesti moraali käsitetään yksilöiden arvoina ja niistä seuraavana toimintana. Etiikka puolestaan ymmärretään moraalisen toiminnan tutkimisena ja yhteisöllisen toiminnan ohjeistamisena.
Tutkimusetiikka vaatii perehtymistä jokaiselta tutkimusyhteisön jäseneltä.
Termit menevät usein sekaisin ja niitä käytetään toinen toistensa synonyymeinä. Tässä yhteydessä termien erolla on merkitystä esimerkiksi siten, että vaikka toimijalla olisi monessa mielessä korkea moraali, hän ei välttämättä tunne tutkimusetiikkaa tai osaa toimia sen mukaisesti. Tutkimusetiikka vaatii perehtymistä jokaiselta tutkimusyhteisön jäseneltä.
Rehellisyys liittyy kaikkeen tutkimuksen tekemiseen
Suomessa tiedeyhteisö on sopinut yhdessä eettisesti kestävän ja hyvän tieteellisen käytännön säännöistä. Puhumme tieteen itsesääntelystä. Tämän järjestelmän perustana on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) yhdessä tiedeyhteisön kanssa laatima ohje Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa eli niin sanottu HTK-ohje.
Tutkijan ammattitaitoa on kyky soveltaa eettistä ajattelua myös sellaisissa tilanteissa, joihin ohjekirjat eivät anna suoraa vastausta.
HTK-ohjeen tavoitteena on hyvän tieteellisen käytännön edistäminen ja tieteellisen epärehellisyyden ennaltaehkäiseminen. Ohjeessa tutkimusetiikalla tarkoitetaan tieteellistä rehellisyyttä, ja sitä tulee noudattaa Suomessa kaikilla tieteenaloilla. Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset vahingoittavat tieteellistä tutkimusta ja voivat pahimmillaan mitätöidä sen tulokset.
Alakohtainen etiikka ottaa huomioon erilaiset menetelmät ja tutkimustilanteet
Vaikka sama rehellisyyteen ja huolellisuuteen liittyvä eettinen ajattelu liittyy kaikkeen tutkimuksen tekemiseen, eri tieteenaloilla kohdataan erilaisia tutkimuksen tekemiseen liittyviä tilanteita. Näihin tilanteisiin on alakohtaisia eettisiä ohjeita. Useimmiten lähtökohtana on tutkimuskohteen ja -ympäristön suojaaminen.
Historiallisesti vakiintuneinta on lääketieteelliseen tutkimukseen liittyvä eettinen ajattelu. Se on useimmiten myös lainsäädännöllä ohjattua. Suomessa lääketieteellistä tutkimusta säätelee esimerkiksi laki lääketieteellisestä tutkimuksesta ja biopankkilaki.
Suomessa ihmistä ja inhimillistä toimintaa koskevaa tutkimusta säädellään kansallisesti myös muussa kuin lääketieteen kontekstissa. TENK on laatinut yhdessä tiedeyhteisön kanssa ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet, joiden lähtökohtana on tutkimukseen osallistuvien henkilöiden ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä riskien ja vahinkojen välttäminen.
Tutkimuseettiset ohjeet ovat osa tutkijan ammattitaitoa
Tutkimusetiikkaan liittyvät ohjeet ja suositukset auttavat tutkijaa hänen tutkimuksellisissa valinnoissaan. Niiden tunteminen on osa tutkijan ammattitaitoa.
Arkipäiväisessä tutkimustyössä on kuitenkin jatkuvasti tilanteita, joihin ohjeet eivät anna suoraviivaista vastausta. Tutkimusetiikka myös kehittyy ajan myöstä. Uudet tutkimusmenetelmät tuovat mukanaan uudenlaisia eettisiä kysymyksiä. Tutkijan ammattitaitoa onkin myös kyky soveltaa eettistä ajattelua myös sellaisissa tilanteissa, joihin ohjekirjat eivät anna suoraa vastausta.
Iina Kohonen on erityisasiantuntija Tutkimuseettisessä neuvottelukunnassa. Henriikka Mustajoki on avoimen tieteen kehittämispäällikkö Tieteellisten seurain valtuuskunnassa.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Detta verk är licensierat under en Creative Commons Erkännande 4.0 Licens. This work is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International license.
