Viestintä osana hyvää tieteellistä käytäntöä

Tutkimuksesta viestiminen akateemisen yhteisön ulkopuolelle on jo itsestään selvää monen tutkimushankkeen yhteydessä. Tutkijat esiintyvät julkisuudessa eri kanavissa, antavat haastatteluja, osallistuvat keskusteluihin ja seminaareihin ja kirjoittavat lausuntoja, artikkeleita, tietoa popularisoivia teoksia ja mielipidekirjoituksia.

Julkisen esiintymisen kanavat vaihtelevat ammattimediasta ja perinteisestä mediasta aina sosiaaliseen mediaan. Myös aiheet vaihtelevat. Välillä aihe rajoittuu tiukasti tutkijan omaan asiantuntemusalaan, toisinaan sen liepeille, ja tutkijat kommentoivat julkisuudessa myös muita asioita. Mitä tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeet sanovat viestinnästä akateemisen yhteisön ulkopuolelle?

Hyvä tieteellinen käytäntö ja viestintä

Kaikki suomalaisissa tutkimusorganisaatioissa toimivat tutkijat ovat sitoutuneet noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) julkaisemaa Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa eli HTK-ohjetta. Ohje antaa raamit hyville tutkimuskäytännöille ja listaa huonot, vilppinä ja piittaamattomuutena ilmenevät, käytännöt.

Ohje huomioi tieteestä viestimisen myös akateemista yleisöä laajemmin.

Vaikka ohjeen päähuomio on tutkimuksen tekemisessä ja akateemisessa julkaisemisessa, huomioi ohje tieteestä viestimisen myös akateemista yleisöä laajemmin.

Ohjeen mukaan hyvän tieteellisen käytännön lähtökohtana on, että tutkimuksessa toteutetaan tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta ja vastuullista tiedeviestintää tutkimuksen tuloksia julkaistaessa. Julkaiseminen ajatellaan tiedeyhteisöä laajemmin:

”Tutkijoiden tulee noudattaa [hyvää tieteellistä käytäntöä] hakijoina sekä muissa oman alan asiantuntijatehtävissä niin tieteellisissä kuin tiedeyhteisön ulkopuolisissakin yhteyksissä.

Käytännöt koskevat tutkimustoiminnan ohella opetusmateriaaleja, kirjallisesti ja suullisesti annettuja lausuntoja, arviointeja, ansio- ja julkaisuluetteloita sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tilanteita niin painetuissa kuin sähköisissäkin julkaisukanavissa, myös sosiaalisessa mediassa.”

Mikä on vastuutonta?

Moni listaa ansionsa verkkosivuillaan tai muilla julkisilla alustoilla. Keskustelu äityy sosiaalisessa mediassa välillä kiivaaksi. Joskus roolit menevät sekaisin ja toisinaan tutkimuksesta tulee annettua turhan hohdokas vaikutelma, jopa siinä määrin, että hyvä tieteellinen käytäntö kyseenalaistuu. 

Tutkijan ammattitaito kuitenkin edellyttää tutkimuseettisesti kestäviä toimintatapoja koko tutkimuksen elinkaaren ajan, myös silloin, kun tutkimuksesta viestitään akateemisen yhteisön ulkopuolelle. HTK-ohje huomioi vastuuttomana ”yleisön harhauttamisen esittämällä julkisuudessa harhaanjohtavia tai vääristeleviä tietoja omasta tutkimuksesta, sen tuloksista, tulosten tieteellisestä merkityksestä tai niiden sovellettavuudesta”.

Vastuuttomana menettelynä mainitaan myös omien tieteellisten ansioiden paisuttelu ansioluettelossa tai sen käännösversioissa, julkaisuluettelossa tai omilla verkkosivuilla. Vakavimmillaan tällaiset menettelyt voivat täyttää HTK-loukkauksen kriteerit.

TENK saa tiedon kaikista Suomessa käynnistyneistä HTK-loukkaustutkinnoista. Silloin tällöin tutkitaan myös tiedeyhteisön ulkopuolella tapahtuvaa viestintää. Tutkijoiden toimintaa on kyseenalaistettu muun muassa lehdistötiedotteiden, verkkokeskustelun tai asiantuntijana valiokuntakuulemisen yhteydessä.

Asiantuntijan onkin hyvä muistaa, että aina kun hän puhuu tutkijan äänellä ja arvovallalla, hän toimii osana tiedeyhteisöä, joka on Suomessa sitoutunut noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä. Samat tieteenteon säännöt, jotka ohjaavat tutkimustyötä, pätevät lehdistötiedotteisiin ja oppikirjoihin tai somemarkkinointiin: älä valehtele, varasta tai vääristele tietoa. Tutkija on tutkija, jopa somessa.

_{Lisätietoja:}

_{Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa: http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf}