Hyvät käytännöt takaavat tieteen vertaisarvioinnin laadun

15.3.2019

Tieteellisen käsikirjoituksen vertaisarvioinnissa kirjoittaja, päätoimittaja ja vertaisarvioija jakavat vastuun prosessin onnistumisesta.

Tieteellisen käsikirjoituksen vertaisarvioinnissa eli referoinnissa on kolme osapuolta, jotka jakavat vastuun prosessin onnistumisesta.

Vertaisarvioidussa lehdessä prosessi käynnistyy, kun tutkija tarjoaa lehdelle laatimaansa artikkelia saadakseen sen esille luotettavassa ja näkyvässä kanavassa. Päätoimittaja arvioi tarjouksen sopivuutta lehteensä, ja joko hylkää tekstin tai lähettää sen arvioitavaksi vähintään kahdelle ulkopuoliselle asiantuntijalle eli refereelle neuvoja ja palautetta varten.

Kukin referee kirjoittaa käsikirjoituksesta lausunnon, jossa ehdotetaan muokkauksia ja perustellaan niiden tarvetta. Ihanteellisesti kritiikki saapuu rakentavana ja ajallaan, ja kirjoittaja ohjataan ratkaisujen ja lisätiedon pariin.

Ihannetoimittaja tekee lausuntojen ja oman näkemyksensä pohjalta harkitun ratkaisun, jonka hän perustelee kirjoittajalle. Mikäli hän toivoo jutun palaavan lehteen muokattuna, hän neuvoo kirjoittajaa ja vastaa hänen kysymyksiinsä. Toiveena on, että kirjoittaja reagoi palautteeseen ripeästi ja parantaa käsikirjoitustaan. Hän laatii tekemistään muutoksista ytimekkään raportin, joka helpottaa niiden arviointia.

Julkaistavaksi hyväksytty käsikirjoitus käy vielä läpi julkaisukanavan oman toimitusprosessin, jossa varmistetaan kieliasu ja tekijänoikeudet. Kustannustoimittaja tekee huolellista työtä, ja kirjoittaja oppii tästäkin palautteesta.

Todellisuus on usein toista. Siksi myös omaa toimintaa on hyvä arvioida kriittisesti.

Vastuullinen kirjoittaja ennakoi

Tutkimusartikkelin kirjoittajan tulee ymmärtää, että käsikirjoituksen tarjoaminen lehteen tarkoittaa lehden vertaisarviointikäytännön ja hyvän tieteellisen käytännön hyväksymistä. Siten on kirjoittajan vastuulla selvittää etukäteen, vastaako esimerkiksi lehdessä käytetty vertaisarvioijien määrä hänen tarpeitaan ja mieltymyksiään.

Kirjoittajan kannattaa myös viimeistellä käsikirjoitus niin, että vertaisarviointiprosessissa voidaan keskittyä varsinaisen asian syventämiseen. Tähän sisältyvät vaatimukset selväsanaisesta argumentoinnista, asian loogisesta jäsentämisestä ja lehden teknisten ohjeiden noudattamisesta.

Kirjoittaja voi joskus ehdottaa mielestään sopivia tai sopimattomia asiantuntija-arvioijia, jotka voivat auttaa lehden toimitusta arviointiprosessissa. Tämä ei kuitenkaan ole kutsu mustamaalata kilpailijoita tai ujuttaa oma yhteistyökumppani arvioijien joukkoon. On myös hyväksyttävä, että lausuntojen sisältö tai niihin perustuva ratkaisu voi olla pettymys.

On myös hyväksyttävä, että lausuntojen sisältö tai niihin perustuva ratkaisu voi olla pettymys.

Kirjoittaja toimii reilusti pysyessään sovituissa aikatauluissa ja ilmoittaessaan viivytyksistä toimitukselle. Hänen muokkauksia summaavan saatteensa pitää vastata sitä, mitä käsikirjoitukselle on oikeasti tehty.

Asiantuntija ymmärtää tehtävänsä

Hyvällä refereellä on realistinen käsitys omasta asiantuntemuksestaan, ajankäytöstään ja jääviyksistään. Tämä auttaa päättämään ripeästi, mitä lehdestä saapuneeseen lausuntokutsuun pitäisi vastata.

Toivottava vastaus on kyllä, mikäli kutsun saaja tuntee käsikirjoituksen aihepiirin mutta ei kirjoittajaa, eikä eturistiriitoja ole. Kutsun hyväksymällä hän vahvistaa, että hyväksyy lehden linjaukset esimerkiksi osapuolten anonymiteetistä ja prosessin luottamuksellisuudesta. Samalla hän lupaa perehtyä saamiinsa ohjeisiin, esittää kritiikkinsä asiallisesti pyydetyssä muodossa ja pysyä aikataulussa.

Vastuullinen referee on viipymättä yhteydessä lehden toimittajaan, mikäli kysyttävää tai yllätyksiä ilmenee. Hän on rehellinen ja avoin, eikä johda toimittajaa harhaan lausunnossaan – esimerkiksi viivyttääkseen kilpailijansa tulosten julkistamista tai vahingoittaakseen tämän mainetta. Mikäli tehtävä ei suosiolla mahdu kalenteriin, siitä on syytä kieltäytyä.

Asiallisen lausunnon kirjoittaminen määräajassa on toivottavaa vastavuoroisuutta, varsinkin jos asiantuntija on käyttänyt lehden toimituksen ja asiantuntijaverkoston palveluja kirjoittajana.

Päätoimittaja linjatuomarina

Prosessin ylin auktoriteetti on päätoimittaja. Hänen tehtävänään on huolehtia, että lehden linja on selvä, julkinen ja sama kaikille. Ihanteessa linjaukset on punnittu huolellisesti ja toteutuvat käytännössä.

Vastuullinen päätoimittaja vahtii johdonmukaisuutta ennakoimalla ongelmia. Hän miettii, kuka kelpaa vertaiseksi, montako lausuntoa pyydetään, voiko lausuntoja hylätä tai muokata ja miten työt aikataulutetaan. Mitä tehdään, jos arviointiprosessin periaatteeksi valittua täyttä anonyymiyttä on mahdoton toteuttaa? Perusteluissaan päätoimittaja osoittaa tuntevansa tieteenalakohtaisia ja kansainvälisiä käytäntöjä ja ihanteita.

Vastuullinen toimitus sitoutuu tehtäviinsä ja seuraa niin alaansa kuin tiedejulkaisemisen toimintaympäristön muutoksia. Lehden julkaisupolitiikan, talouden, rekrytoinnin, laadunvarmistuksen, teknisen tuotantoprosessin ja kustantajasuhteiden hallinta edellyttää erikoisosaamista, jota tutkijalta puuttuu, vaikka hänen omassa julkaisuluettelossaan olisi kuinka monta kansainvälistä vertaisarvioitua artikkelia. Siten tutkijasta toimittajaksi siirtyminen ja uudessa työssä menestyminen edellyttävät määrätietoista ja jatkuvaa kouluttautumista.

Vastuullinen päätoimittaja hioo neuvottelu- ja viestintätaitojaan, jotta asiat etenevät, tieto kulkee ja ihmisiä kohdellaan hyvin. Tämä helpottaa päätösten odottelua ja niiden hyväksymistä. Parhaimmillaan samat menetelmät edistävät pinttyneiden toimintatapojen ja sidonnaisuuksien tuuletusta sekä puolueettomuuden vaalimista pienissä piireissä.

Onnistuminen kannattaa

Vastuulliseen vertaisarviointiin sitoutuminen on kannattava sijoitus tutkimuksen tulevaisuuteen. Eettisesti kestävät toimintatavat nostavat työn laatua ja tekijöiden arvostusta, ja ovat omiaan houkuttelemaan lehden piiriin osaavia kirjoittajia, arvioijia ja toimittajia.

Viime kädessä edun korjaavat tiedeyhteisö ja yhteiskunta, joka tukeutuu tieteen tuloksiin.

Myös lehden kustantaja ja tieteenala verkostoineen hyötyvät luotettavista tuloksista ja esimerkillisestä maineesta. Viime kädessä edun korjaavat tiedeyhteisö ja yhteiskunta, joka tukeutuu tieteen tuloksiin.

Pauliina Raento on aluetieteen professori Tampereen yliopistossa.


Lisätietoja:

Committee on Publication Ethics COPE (2017). https://publicationethics.org/
Elden, Stuart (2008). Editorial: The exchange economy of peer review. Environment and Planning D: Society and Space 26, 951–953.
Raento, Pauliina (2007). Kelpo raportoinnin strategia. Teoksessa Laine, Markus, Jarkko Bamberg & Pekka Jokinen (toim.): Tapaustutkimuksen taito, 258–278. Gaudeamus, Helsinki.