Turvaa tutkittavan anonymiteetti!

15.3.2018

Parhaiten tutkittava voidaan tunnistaa nimen perusteella, mutta myös muut tiedot saattavat paljastaa henkilöllisyyden.

Tutkittavien yksityisyyden suoja on yksi keskeisimmistä tutkimuseettisistä periaatteista. Sillä on erityinen painoarvo tutkimusjulkaisuissa. Pääsääntö on kirjoittaa tutkimustulokset niin, että tutkittavien ja heidän mainitsemiensa muiden henkilöiden anonymiteetti turvataan. Tutkittavien henkilöllisyys voidaan julkistaa, jos tutkittavat ovat asiantuntijoita tai julkisuuden henkilöitä. Samoin silloin, kun tutkittavat tuottavat esimerkiksi kirjallisia teoksia (runoja ja vastaavia), ja nimien sisällyttämisestä tutkimusjulkaisuihin sovitaan nimenomaisesti tutkittavien kanssa. Tutkittavien henkilöllisyyden paljastaminen on kuitenkin poikkeus.

Pääsääntö on kirjoittaa tutkimustulokset niin, että tutkittavien ja heidän mainitsemiensa muiden henkilöiden anonymiteetti turvataan.

Tilastollisissa analyyseissä käytetyt yhteenvedot, kuviot ja taulukot on kohtuullisen helppo suunnitella niin, että tulosten perusteella ei voi tunnistaa yksittäisiä vastaajia. Laadullisten tutkimusten raportoinnissa tutkittavien anonymiteetin turvaaminen sen sijaan vaatii huolellista tapauskohtaista harkintaa, erityisesti, kun käytetään suoria aineistolainauksia.

Parhaiten tutkittava voidaan tunnistaa nimen perusteella, mutta myös muut tiedot saattavat paljastaa henkilöllisyyden. Yhden tiedon tai vihjeen sijaan tunnistamiseen voi käyttää useamman tiedon yhdistelmää. Esimerkiksi aineisto-otteessa kerrotut tutkittavan asuinpaikkakunta, ikä, ammattinimike ja sukupuoli eivät yhdistettynä välttämättä johda tunnistamiseen, jos tutkittava on Helsingissä asuva 35-vuotias naissairaanhoitaja ja henkilöstä ei anneta muita tunnistetietoja julkaisussa. Mutta jos tutkittava on Alavieskassa asuva 35-vuotias naissairaanhoitaja, voivat yksin nämä taustatiedot paljastaa tutkittavan asuinalueella asuville, kuka henkilö on.

Parhaiten tutkittava voidaan tunnistaa nimen perusteella, mutta myös muut tiedot saattavat paljastaa henkilöllisyyden.

Yksi keino anonymiteetin varmistamiseen on taustatietojen kategorisointi. Esimerkin Alavieskassa asuvasta tutkittavasta voidaan kertoa, että hän asuu maaseutumaisessa kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Ryhmitykseen kuuluu 17 eri kuntaa ja tunnistaminen yksin iän, ammatin, sukupuolen ja luokitellun asuinalueen perusteella on jokseenkin mahdotonta.

Koska tunnistamiseen voi käyttää useamman tiedon yhdistelmää, tulee tutkimusjulkaisujen aineisto-otteet tarkistaa myös henkilötasolla kokonaisuutena. Jos esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla asuvalta sairaanhoitajalta on useita suoria aineisto-otteita tutkimusjulkaisussa, on tarkistettava, ettei erikseen häntä koskevia otteita lukemalla voi tunnistaa kyseistä tutkittavaa.

Otteista tulee häivyttää johdonmukaisesti kaikki tunnistetiedot, jotka on päätetty karkeistaa. Jos sairaanhoitaja kertoo rentoutuvansa ystäviensä kanssa Hipun karaokeilloissa, paljastuu tarkkaavaiselle lukijalle, että haastateltava asuu todennäköisesti viihdekeskus Hipun likeisyydessä Alavieskassa, vaikka alueellisena taustatietona olisi mainittu vain maaseutumainen kunta Pohjois-Pohjanmaalla.

Tutkittavista kerrottavien taustatietojen tarpeellisuus määräytyy luonnollisesti itse tutkimuksen tarpeista käsin ja niiden valinnassa tulee olla johdonmukainen. Yhtäältä tulee huolehtia siitä, että analyysin kannalta tarpeellinen tieto välittyy lukijalle, ja toisaalta tulee varmistaa, että tutkittavien ja heidän mainitsemiensa muiden henkilöiden anonymiteetti turvataan. Tutkimusaineistojen anonymisointiin tarkoitettujen ohjeiden avulla voi löytää ratkaisuja myös tutkimusjulkaisujen aineisto-otteiden anonymisointiin.

Arja Kuula-Luumi on kehittämispäällikkö Tietoarkistossa.


Lisätietoja:

Aineistonhallinnan käsikirja: Tunnisteellisuus ja anonymisointi, http://www.fsd.uta.fi/aineistonhallinta/fi/tunnisteellisuus-ja-anonymiso...