Käytätkö somedataa tutkimuksessasi?

23.8.2019

Sosiaalisesta mediasta kerätyn aineiston käyttöön liittyy ryväs oikeudellisia velvoitteita ja kiperiä tutkimuseettisiä kysymyksiä.

Somedatan helppo tai ”vapaa” saatavuus ei poista oikeudellisen ja eettisen harkinnan tarvetta. Päinvastoin, sen käyttöön liittyy ryväs oikeudellisia velvoitteita sekä kiperiä tutkimuseettisiä kysymyksiä.

Nykytilanteessa paljon jää tutkijan oman arviointikyvyn varaan. Yleisesti hyväksyttyä sosiaalisen median tutkimuksen koodistoa tai suositusta ei toistaiseksi ole. Internet-tutkimusta laajemmin koskeva kansainvälinen ohjeistus Ethical Decision-Making and Internet Research (2012) löytyy, mutta sen yksilöimät suositukset ovat luonteeltaan yleisluontoisia.

Sosiaaliselle medialle eli somelle on useita määritelmiä, mutta niillä on sama ydin. Sosiaalista mediaa voi käyttää tutkimuksessa monin eri tavoin. Tutkimusprosessissa se toimii väylänä rekrytoida tutkittavia sekä erilaisina datalähteinä. Somea tutkitaan esimerkiksi havainnointitutkimuksen ja interaktiivisen tutkimuksen keinoin sekä kysely- ja haastattelututkimuksin. Lisäksi somea käytetään tiedeviestinnässä oman alan tutkijoiden kesken ja myös laajemman yleisön suuntaan.

Tutkimuksen suunnittelu on hyvä aloittaa pohtimalla sosiaalisen median aineistoihin liittyviä oikeudellisia näkökohtia. Yhtäältä tämä varmistaa toteutuksen lainmukaisuuden. Toisaalta se antaa perustan, jota vasten arvioida, missä määrin lakien edellyttämät toimet riittävät myös eettiseltä näkökannalta. Usein todetaankin, että laki määrittää eettisen minimin. Jotta toiminta voi ylipäänsä olla moraalisesti hyväksyttävää, sen tulisi huomioida voimassa oleva kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö. Käytännössä tämän tyyppinen lähestymistapa on korostunut esimerkiksi Euroopan unionin Horizon 2020 -rahoitushauissa.

Suhde lain ja etiikan välillä on kuitenkin monisyisempi. Lakeja voidaan arvioida eettisestä näkökulmasta, ja ne voivat olla epäeettisiä. Toisaalta lain edellyttämät toimet voivat parhaimmillaan varmistaa perustavanlaatuisten eettisten periaatteiden toteutumisen riittävällä tavalla. Periaatteita ovat esimerkiksi vahingon välttäminen, autonomian eli itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, yksityisyyden kunnioittaminen sekä ihmisarvon kunnioittaminen.

Vähintäänkin laeilla voidaan merkittävästi edesauttaa näiden periaatteiden toteutumista, mutta usein tarvitaan myös lisätoimia. Tämä pätee esimerkiksi seuraavista kolmesta sosiaalisen median tutkimusaineistoihin liittyvästä näkökohdasta.

Huomioi sopimus- ja tekijänoikeudelliset rajoitteet ja velvoitteet

Tutkijan tulee perehtyä käytettävän verkkoalustan käyttöehtoihin tarkasti. Monet alustat – kuten Twitter – mahdollistavat tieteellisen tutkimuksen ja tarjoavat rajapintatyökaluja datan keräämiseen. Samalla ne kuitenkin kieltävät tietynlaisen automatisoidun tiedonharavoinnin (engl. web scraping). Tämä ei päde kaikkien kohdalla, vaan eri alustojen käyttöehdot vaihtelevat tutkimuksen suhteen. Oman haasteensa tähän tuovat myös alustojen nopea kehitys, käyttöehtojen vaikeaselkoisuus sekä ehtoihin aika ajoin tehdyt muutokset.

Somedataa kerätessä ja käyttäessä tutkija on niin sanotusti kolmas osapuoli. Oikeudellisesta näkökulmasta voidaankin erottaa kaksi sopimussuhdetta: yksi somealustan tarjoajan ja sen käyttäjän eli sisällön tuottajan välillä; toinen alustan tarjoajan ja tutkijan välillä.

Somedata voi sisältää tekijänoikeudella suojattua materiaalia.

Somedata voi sisältää tekijänoikeudella suojattua materiaalia. Sikäli kuin aineiston keräämisen katsotaan olevan oikeudellisesti kappaleen valmistamista, tekijänoikeudelliset näkökohdat koskevat jo aineiston keruuvaihetta. Tekijänoikeudelliset seikat ovat relevantteja myös tutkimusjulkaisujen, aineiston jatkokäytön sen mahdollisen avaamisen kohdalla.

Teoskynnys ylittyy, kun kyseessä on omaperäinen, itsenäinen luomistyön tulos. Esimerkiksi tutkimuskohteiden ottamat valokuvat ovat tavallisesti tällaisia, mutta myös yksittäinen tviitti on katsottu oikeudellisesti teokseksi.

Tekijänoikeuden alaisia materiaaleja voi käyttää niin kutsutun poikkeussäännöksen nojalla opetus- ja tutkimuskäytössä. Suomessa lisenssiä hallinnoivan Kopioston mukaan tämä ei kuitenkaan pääsääntöisesti koske somedataa. Tutkimuskäyttöön tarvitaan tällöin tekijänoikeuden haltijan käyttölupa.

Julkaistavan materiaalin kohdalla olisi hyvä kysyä valokuvissa, äänitteissä ja videoissa esiintyvien henkilöiden suostumus. Myös silloin, kun tutkimusjulkaisuun sisällytetään suoria lainauksia, joita ei ole aiemmin julkaistu, lähtökohtaisesti edellytetään siteeratun lupa.

Varmista tietosuoja ja kunnioita yksityisyyttä

Somedataan liittyy lähes poikkeuksetta henkilötietoja, joita ovat esimerkiksi verkkotunnistetiedot. Tällöin kerätty aineisto on tietosuojasääntelyn alaista. Sosiaalisen median kontekstissa aineiston anonymisointi on usein hankalaa ja joissain tapauksissa jopa mahdotonta. Tavalliset keinot, kuten tunnisteiden poisto ja karkeistaminen, toimivat huonosti.

Twitterissä osittaisenkin tekstipätkän voi helposti syöttää hakukenttään, josta alkuperäinen tviitti käyttäjäprofiileineen löytyy vaivatta. Anonymisointi voi myös olla ristiriidassa alustan käyttöehtojen kanssa. Twitterin kohdalla käyttäjätunnuksen tulisi esiintyä suorien lainojen yhteydessä. Tviitit tulisi julkaista kokonaisena, eikä niitä tulisi merkittävästi muuttaa.

Sosiaalisen median kontekstissa aineiston anonymisointi on usein hankalaa ja joissain tapauksissa jopa mahdotonta.

Henkilötietojen käsittelyyn tulee aina olla lainmukainen käsittelyperuste. Tieteellisen tutkimuksen kohdalla se on useimmiten (i) yleistä etua koskeva tehtävä tai julkisen vallan käyttö tai (ii) suostumus. Erityisten henkilötietoryhmien (eli arkaluontoisten tietojen) käsittely on kielletty. Tällaisia ovat esimerkiksi etnistä alkuperää, poliittisia mielipiteitä sekä terveyttä koskevat tiedot.

Kieltoon on kuitenkin poikkeuksia. Sosiaalisen median tutkimuksen kohdalla käsittelyperuste on yleensä (i) nimenomainen suostumus, (ii) nimenomaisesti julkiseksi saatetut tiedot tai (iii) yleisen edun mukainen arkistointi-, tutkimus- tai tilastointitarkoitus. Tässä edellytetään tietosuojailmoitusta, vaikutusten arviointia ja suojatoimia. Ihan alkuun kannattaa varmistaa oman tutkimusinstituutin tietosuojapolitiikka.

Eettiseltä kannalta yksityisyyden suojaamiseksi tarvitaan lisäksi laajempaa katsantoa. Relevantti näkökulma on alustan käyttäjän näkemys hänen tuottamansa materiaalin henkilökohtaisuuden asteesta. Onko käyttäjä nimenomaisesti tarkoittanut materiaalinsa julkiseksi? Usein sanotaankin, että sosiaalisen median kohdalla julkaisukonteksti sekä tuotetun materiaalin ”tavoite” määrittävät pitkälti arkaluontoisuutta.

Alustojen yksityisyysasetukset muuttuvat usein, ja mitä luultavimmin monet käyttäjät hyväksyvät muutokset niihin aidosti tutustumatta. Tästä voi pahimmillaan seurata se, ettei käyttäjä huomaa yksityiseksi tarkoitetun materiaalin olevan julkisesti saatavilla.

Riippumatta alustan käyttäjän näkökulmasta osa tuotetusta materiaalista voi myös sisältää muita koskevaa yksityiseksi luettavaa informaatiota.

Arvioi suostumuksen tarve, sen toteutuminen ja tarvittavat toimet

Tarvitaanko sosiaalisen median tutkimukseen erillinen suostumus? Julkistettujen tietojen sekä rekisteri- ja arkistoaineistojen kohdalla sitä ei perinteisesti tarvita. Sosiaalisen median kohdalla rajanveto sen suhteen, mikä on julkista ja mikä yksityistä, on kuitenkin tavallista hankalampi. Selviä tapauksia ovat esimerkiksi salasanasuojatut suljetut ryhmät.

Useiden alustojen kohdalla käyttöehdot hyväksyessään käyttäjä hyväksyy tuottamansa materiaalin käytön muun muassa tieteelliseen tutkimukseen. Oikeudellisesta näkökulmasta tämä voi olla riittävä suostumus, mutta tutkimuseettisestä näkökulmasta se ei sitä useinkaan ole.

Mitä esimerkiksi tapahtuu, jos käyttäjä myöhemmin poistaa tilinsä? Tulisiko tämä katsoa myös tutkimukseen osallistumisen keskeyttämiseksi? Saako siihen asti kerättyä tietoa hyödyntää? Yhtä kaikki siitä, että henkilö käyttää alustaa, joka mahdollistaa käyttöehdoissaan tieteellisen tutkimuksen, ei voi päätellä, että vapaa tietoon perustuva suostumus olisi saatu. Vapaa tietoon perustuva suostumus on myös eri asia kuin suostumus lainmukaisena perusteena henkilötietojen käsittelyyn tai käyttölupa teossuojattujen sisältöjen kopioimiseen ja yleisön saataville saattamiseen.

Vapaa tietoon perustuva suostumus on keskeinen eettinen työkalu, jolla turvataan erityisesti itsemääräämisoikeuden sekä vahingon välttämisen periaatteen toteutumista. Se edellyttää tutkimukseen osallistumisen aitoa vapaaehtoisuutta, mahdollisuutta keskeyttää osallistumisensa milloin vain ilman seuraamuksia sekä riittävää ymmärrystä ja tietoja suoritettavasta tutkimuksesta. Viimeksi mainittu sisältää esimerkiksi informaatiota osallistumiseen sisältyvistä riskeistä ja hyödyistä sekä mahdollisuuden esittää kysymyksiä.

Mutta tarvitaanko tällainen suostumus? Käytännössä monet seikat vaikeuttavat sen saamista sosiaalisen median tutkimusten kohdalla. Hankaloittavia tekijöitä voivat olla tutkittavien hyvin suuri määrä, anonyymit keskustelut, sittemmin poistetut tilit sekä yleisemmin vanhat materiaalit.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa -ohjeistuksessa (2019) ei mainita sosiaalista mediaa. Siinä kuitenkin määritetään tutkimusasetelmat, jotka edellyttävät eettistä ennakkoarviointia.

Mikäli suostumusta ei kysytä (ja aineisto ei ole täysin julkinen), tulee tutkijan hakea lausuntoa korkeakoulunsa, tutkimuslaitoksensa tai alueensa ihmistieteiden eettiseltä toimikunnalta. Lausuntoa ei voi hakea tutkimuksen jo alettua, ja sen laiminlyöminen on pahimmillaan hyvän tieteellisen käytännön loukkaus. Sosiaalisen median tutkimusten yhteydessä suositeltavaa onkin olla etukäteen yhteydessä eettisen toimikunnan suuntaan.

Vaikkei vapaata tietoon perustuvaa suostumusta saataisikaan, joidenkin sen komponenttien toteutumisen voi varmistaa erilaisin toimenpitein. Yksi tapa lisätä tutkittavien autonomiaa on pitää ajantasaisia tutkimuksen perustietoja tutkimusprojektin Internet-sivuilla. Tällä voidaan jossain määrin turvata informointivelvollisuutta (johon laki tuntee etiikkaa enemmän poikkeuksia) sekä mahdollisesti myös sitä, että tutkittava voi keskeyttää tutkimukseen osallistumisensa niin halutessaan.

Selvitäthän ennen tutkimuksesi aloittamista, tarvitaanko kohdallasi ihmistieteiden eettisen toimikunnan lausunto.

Tietyssä mielessä edellä lyhyesti sivutut kolme näkökohtaa vasta johdattavat tutkimuseettisistä periaatteista kenties painavimman eli tutkimuskohteiden vahingoittamisen välttämisen pohtimisen äärelle. Ovatko tutkimuskohteena haavoittuvat ryhmät, esimerkiksi alaikäiset tai vajaakykyiset? Onko tutkimusaihe sensitiivinen? Voivatko tutkimustulokset vahvistaa ennakkoluuloja ja leimata yksilöitä tai ryhmiä? Voiko tutkimuksesta aiheutua pitkäaikaista henkistä haittaa tutkittaville? Liittyykö tutkimukseen turvallisuusuhkia tutkittaville, tutkijoille tai heidän läheisilleen? Ja niin edelleen.

Mikäli vastaus johonkin yllä mainituista kysymyksistä on myönteinen, selvitäthän ennen tutkimuksesi aloittamista, tarvitaanko kohdallasi ihmistieteiden eettisen toimikunnan lausunto. Myönteisen lausunnon saamisen ennakkoehtona toimii muun muassa se, että sopimus- ja tekijänoikeus sekä tietosuoja on asianmukaisesti huomioitu.

Käytännöllisen filosofian dosentti Marko Ahteensuu työskentelee tutkimusetiikan yliopistonlehtorina (ma.) Tampereen yliopistossa.