Avoin tiede ja tutkimusetiikka

20.8.2018

Miten avoin tiede ja tutkimusetiikka liittyvät toisiinsa?

Kun tiedettä lähestytään avoimen tieteen näkökulmasta, avainasemassa on tuoda menetelmät, aineistot ja tulokset kaikkien tarkasteltaviksi ja käytettäviksi. Avoimeen tieteeseen sisältyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi avoin julkaiseminen, tutkimustulosten rinnakkaistallentaminen, aineistojen tallentaminen avoimiin arkistoihin sekä niin sanotun avoimen muistikirjan menetelmän käyttäminen tutkimusmenetelmien ja ‑tulosten jakamiseksi niiden kehittyessä. Miten avoin tiede liittyy sitten tutkimusetiikkaan?

Läpinäkyvyys ja avoimuus ovat ensinnäkin tutkimuksen keskeisiä arvoja. Jos tutkimuksen tuloksia ei jaeta muiden kanssa, tutkimuksen perustavanlaatuiset kriteerit eivät täyty ja tieteellisestä kehityksestä tulisi äärimmäisen hidasta, ellei jopa mahdotonta.

Toiseksi avoimuus ja läpinäkyvyys heijastavat ihanteitamme siitä, mitä pidämme hyvänä tieteellisenä käytäntönä. Kun tutkimusmenetelmiä, -aineistoja ja -tuloksia jaetaan avoimesti muiden kanssa, tutkimustulosten luotettavuus ja validius on mahdollistaa varmistaa, mitä kautta voidaan synnyttää luottamusta prosessia ja sen tuloksia kohtaan.

Kolmanneksi avoimen tieteen katsotaan edistävän varsinaista tutkimustoimintaa luomalla laajempia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä sekä hyödyntää olemassa olevia aineistoja, tuloksia ja menetelmiä. Uusi teknologia on mullistanut kykymme toimia avoimeen tieteen periaatteiden mukaisesti – aineistojen tallennusmahdollisuudet, tiedon ja tulosten välitön jakaminen sekä viestinnän nopeus tekevät avoimesta tieteestä mahdollista.

Voimme tunnistaa ainakin kolme erilaista haastetta, jotka liittyvät yksityisyydensuojaan, akateemisiin meriitteihin ja taloudellisiin rakenteisiin.

Avoimelle tieteelle on siis vahvat eettiset perusteet, mutta liittyykö muuttuvaan käytäntöön myös eettisiä haasteita? Voimme tunnistaa ainakin kolme erilaista haastetta, jotka liittyvät yksityisyydensuojaan, akateemisiin meriitteihin ja taloudellisiin rakenteisiin.

Eettiset haasteet: yksityisyydensuoja, akateemiset meriitit ja taloudelliset rakenteet

Yksityisyydensuojasta ja luottamuksellisuudesta tulee ensinnäkin keskeisiä eettisiä kysymyksiä, kun tutkimusaineistot pohjautuvat ihmisiin. Mitä avoimempaa tutkimus on, sitä haastavampaa yksityisyyden suojaamisesta voi tulla. Anonymisointi on olennainen keino suojata yksityisyyttä ja täyttää luottamuksellisuusvelvoitteet. Anonymisointi ei kuitenkaan ole aina mahdollista, joten avoimuuden hyötyjä ja yksityisyyden menettämisen riskejä on punnittava huolella tasapainon löytämiseksi.

Näihin näkökohtiin on kiinnitettävä huomiota mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja niistä tulee tiedottaa osallistujille mahdollisimman selkeästi. Tietoon perustuvassa suostumusprosessissa tulisi käsitellä avoimesti yksityisyyden menettämisen riskejä ja toimenpiteitä näiden riskien torjumiseksi. Onkin todettu, että tiedon tulisi olla mahdollisimman avointa, mutta samalla niin suljettua kuin tarpeellista.

Toiseksi nykyinen akateeminen meriittijärjestelmä perustuu vahvasti tutkimusjulkaisujen, tavallisesti artikkeleiden ja kirjojen, tekijyyteen. Tiedon omistajuus nivoutuu tiiviisti etuoikeuteen julkaista tietoa kiinnostavasta aineistosta. Tiedon kerääjällä on oikeus julkaista sitä ensimmäisenä ja saada tunnustusta sekä tiedosta että sen analyysistä. Jos tietoa jaetaan avoimesti ennen sen analysoimista ja julkaisemista, mahdollisuus saada akateemista hyötyä tästä usein työläästä ja hitaasta tiedonkeruuprosessista heikkenee, sillä kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada julkaisumeriittejä samasta tiedosta.

Tiedon välitön ja avoin jakaminen voi myös lisätä tutkimuksen nopeutta ja tehokkuutta sekä mahdollisesti hyödyttää yhteiskuntaa muuntamalla tietoutta yhä suuremmassa määrin käytännön toimiksi. Samaan aikaan epäoikeudenmukaisuuden tunne ja pelko omien mahdollisuuksien menettämisestä voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla siihen, miten ihmiset käyttäytyvät suojellakseen omia uramahdollisuuksiaan. Meriittien oikeudenmukainen jakaminen on olennainen osa toimivaa tutkimusyhteisöä, ja eettiseen haasteeseen voidaan vastata monimuotoistamalla akateemisten meriittien jakamistapoja sekä tekemällä tiedon keräämisestä yksi väylä saada tunnustusta tiedeyhteisössä. Tämä mahdollistaisi sekä meritoitumisen että avoimuuden arvojen samanaikaisen toteutumisen.

Kolmanneksi tiedon katsotaan olevan uusi vallan lähde. Laajojen tietokantojen eli big datan kerääminen on synnyttänyt eettisiä kysymyksiä, jotka eivät liity yksinomaan tietosuojaan. Tietoarkistojen (kaupallisten) omistajien on mahdollista veloittaa pääsystä tietoihin, jolloin ne luovat juuri sellaisia esteitä, joita avoimen tieteen periaate vastustaa. Perusajatus siitä, että ainakin julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulosten ja aineistojen tulisi olla vapaasti yleisön saatavilla, sotii datan saatavuuden maksullisuutta vastaan. Siksi tiedon omistajuuden oikeuden- ja asianmukainen määrittäminen edellyttää eettisten näkökohtien harkintaa sekä investoimista sellaisen infrastruktuurin luomiseen, joka edistää avoimuuden, oikeudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden arvoja.

Avoimeen tieteeseen liittyvät eettiset kysymykset haastavat tutkimusyhteisöä pohtimaan uudelleen sen perinteisiä määritelmiä omistajuudesta, jakamisesta ja meriitistä.

Avoin tiede ja avoimet tutkimuskäytännöt ovat linjassa nykyaikaisen tutkimuksen perusarvojen kanssa. Avoimeen tieteeseen liittyvät eettiset kysymykset kuitenkin haastavat tutkimusyhteisöä pohtimaan uudelleen sen perinteisiä määritelmiä omistajuudesta, jakamisesta ja meriitistä.

Henriikka Mustajoki, PhD, tutkimusetiikan opettaja, kehittämispäällikkö, TSV