Nykylainsäädäntö mahdollistaa tutkijoiden keräämien henkilötietoja sisältävien tutkimusaineistojen jakamisen ja käsittelyn lakisääteisin perustein.
Tieteen muuttuessa entistä avoimemmaksi tutkijoita kannustetaan jakamaan keräämiään tutkimusaineistoja hyödynnettäväksi muissa tutkimuksissa. Näin ollen tutkimusaineistoja voidaan tulevaisuudessa hyödyntää tutkimustarkoituksiin, jotka poikkeavat alkuperäisestä tarkoituksesta, jota varten aineisto on kerätty.
Tutkimusaineisto, jota ei ole anonymisoitu, luokitellaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa henkilötiedoksi. Yleinen tietosuoja-asetus mahdollistaa henkilötiedoksi luokiteltavan tutkimusaineiston käsittelyn ilman tutkittavan nimenomaista suostumusta.
Näin ollen tutkimussuostumuksen eettisen pätevyyden kannalta on oleellista, että tutkittavalle annetaan riittävä selonteko suostumuksen seurauksista.
Tietoon perustuva suostumus osallistumissopimuksena
Henkilötiedoksi luokiteltavien tutkimusaineistojen jakaminen tulevaisuuden tutkimuskäyttöä varten on laillisesti mahdollista vain, mikäli suostumusta ei ole määritelty henkilötietojen käsittelyn (ainoaksi) lailliseksi perusteeksi. Muu tällainen peruste voisi olla vaikkapa yleinen etu.
Tässä tapauksessa suostumus tutkimukseen on käytännössä vain osallistumissopimus, joka tulee erottaa suostumuksesta henkilötietojen käsittelyn laillisena perusteena. Euroopan tietosuojaneuvosto onkin linjannut, että tällaisen erottelun tarkoituksena on mahdollistaa tutkimusaineistojen jakaminen.
Huomionarvoista osallistumissopimuksessa on se, että se on vaikutusalaltaan huomattavan kapea. Suostumuksen vaikutusala on kaikki se toiminta, johon tutkimukseen osallistuva antaa suostumuksensa.
Osallistumissopimuksen vaikutusalan ulkopuolelle rajautuu tutkimuksessa kerätyn henkilötiedon käsittely. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkittavalla ei tuon sopimuksen puitteissa ole oikeutta määrätä henkilötietojensa käytöstä sillä hän antaa suostumuksensa vain niiden keräämiseen.
Eettisesti pätevä suostumus
Suostumuksen antamisen perusidea on tehdä sallittavaa jostakin toiminnasta, joka kohdistuu tai liittyy henkilöön. Suostumuksen antajalla katsotaan olevan tiettyjä itsemääräämistä koskevia oikeuksia, joista hän voi halutessaan ja vapaaehtoisesti joustaa mahdollistaakseen esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen.
Tietoon perustuvan suostumuksen eettisen pätevyyden arvioinnin kannalta oleellinen kysymys on, millaisen tiedon valossa tutkittava antaa suostumuksensa. Tutkimuseettisesti pätevä selonteko sisältää selkeän kuvauksen suostumuksen vaikutusalasta ja suostumuksen oleellisista seurauksista.
Osallistumissopimuksen vaikutusala
Eräs tärkeimmistä tutkimuseettisistä periaatteista on yksilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Osallistumissopimus takaa vähintäänkin sen, että henkilöä ei oteta mukaan tieteelliseen tutkimukseen vastoin hänen tahtoaan.
Osallistumissopimus on käytännössä lupa suorittaa niitä tutkittavaan kohdistuvia tutkimustoimenpiteitä, joista tutkittavaa on etukäteen tiedotettu. Näitä voivat olla esimerkiksi näytteenotto, haastattelu tai tarkkailu.
Mitä suostumuksen antamisesta seuraa?
Tietoon perustuvan suostumuksen vapaaehtoisuutta luonnehtii muun muassa se, että tutkimukseen osallistuja voi halutessaan peruuttaa jo annetun suostumuksensa. Osallistumissopimuksen peruminen koskee vain meneillään olevia tutkimukseen liittyviä toimenpiteitä, mutta se ei johda jo kerätyn henkilötiedon poistamiseen.
Yleinen tietosuoja-asetus sallii henkilötiedon säilömisen ja käsittelyn lakisääteisin perustein silloin, kun kyseessä on tieteellinen tutkimus, yleinen etu, historiallinen tutkimus tai tilastointi. Tietyssä mielessä tutkimukseen osallistumisen voidaankin sanoa olevan yksisuuntainen tie. Siitä peruuttaminen on vaikeaa. Tutkittava voi toki tietosubjektin ominaisuudessa anoa henkilötietojensa tuhoamista, mutta tämä edellyttää erilaista prosessia kuin suostumuksen peruuttaminen.
Tutkimusaineistoja voidaan lakisääteisin perustein hyödyntää myös ei-tieteellisiin käyttötarkoituksiin. Tutkittavalla ei ole osallistumissopimuksen puitteissa oikeutta rajata tai määritellä kerätyn henkilötiedon käyttötarkoituksia, vaikka hän myöhemmin kokisi jonkin käyttötarkoituksen olevan vastoin tahtoaan tai vakaumustaan.
Silloin, kun henkilötietoja kerätään tieteellisen tutkimuksen nimissä, on tutkimuseettisten periaatteiden lisäksi tärkeää pitää mielessä myös tieteen maine ja luottamus. Jotta ne eivät kärsisi, tutkittavalle on ennen suostumuksen antamista annettava selkeä selonteko siitä, minkä tyyppisiin käyttötarkoituksiin hänen henkilötietojaan voidaan laillisesti käyttää.
Emmi Kaaya on tohtoriopiskelija Tarton yliopistossa.
Artikkelia on täsmennetty 8.9.2023 saadun palautteen perusteella.
Vastuullisen tieteen artikkelit tarjoavat tietoa siitä, kuinka tutkittua tietoa tuotetaan, julkaistaan ja arvioidaan luotettavasti ja yhteisesti hyväksytyllä tavalla. Niitä tuottavat yhdessä Avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaatio, Julkaisufoorumi, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Artikkelien julkaisija on Tieteellisten seurain valtuuskunta.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Detta verk är licensierat under en Creative Commons Erkännande 4.0 Licens. This work is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International license.
