Eläinkokeet ja koe-eläimet

15.3.2018

Lainsäädäntö ohjaa eläinten käyttöä tieteellisiin ja opetuksellisiin tarkoituksiin.

Eläinten käyttäminen tieteellisissä tutkimuksissa jakaa mielipiteet. Jyrkimmät eivät hyväksy eläinkokeita millään perusteilla, toinen ääripää sallisi ne rajoituksetta. Eläinkokeiden välttäminen voidaan jopa nähdä epäeettisenä, jos parannuskeino vaikeaan sairauteen jää siksi löytymättä. Valtaosa suhtautuu eläinkokeisiin ehdollisesti: ne hyväksytään siinä tapauksessa, että tulokset edistävät ihmisten, eläinten tai ympäristön terveyttä. Toisistaan poikkeavat arvot ja näkemykset on nivottu lainsäädäntöön, joka ohjaa eläinten käyttöä tieteellisiin tai opetuksellisiin tarkoituksiin.

Eläinkokeen suunnittelu alkaa tarveharkinnasta

Eläinkokeet eivät ole itsetarkoitus vaan väline tieteellisen tiedon hankkimiseen. Sen vuoksi tutkijan pitää eläinkokeita suunnitellessaan selvittää, onko haluttu tieto saatavissa tavoilla, joissa eläimiä ei tarvita. Jos korvaavia menetelmiä on olemassa, niitä on käytettävä eläinten sijasta. Eläimettömiä keinoja ovat esimerkiksi solut, kudosviljelmät ja laskennalliset mallit. 

Eläinkokeet eivät ole itsetarkoitus vaan väline tieteellisen tiedon hankkimiseen.

Jos päädytään eläinkokeisiin, on harkittava, mikä laji parhaiten sopii tarkoitukseen. Säädökset ohjeistavat käyttämään mahdollisimman alhaisella kehitystasolla olevia eläimiä, mutta sellaisen valinta voi olla ongelmallista, koska vähemmän kehittyneiden lajien kivuntunnosta on vain vähän tietoa. Tämän hetkinen käsitys on, että selkärankaisilla ja selkärangattomilla pääjalkaisilla on toimiva kipuaisti. Sen vuoksi on perusteltua valita tutkimuksen eläinlajiksi esimerkiksi hyönteinen tai nilviäinen, jos se haluttujen tulosten saamiseksi on mahdollista.

Lainsäädäntöön on kirjattu tavoite luopua kokonaan eläinten käyttämisestä tutkimustarkoituksiin. Ehtona kuitenkin on, ettei muutosvaihe saa hidastaa uuden tutkimustiedon kertymistä. Eläimettömään tieteentekoon siirtymisen ajankohdasta ei ole esitetty minkäänlaista arviota, mikä kuvastaa asian haasteellisuutta.

Eläinkokeet ovat luvanvaraisia

Säädösten tarkoittama eläinkoe tarvitsee hankeluvan hankelupalautakunnalta. Viranomainen tulkitsee eläinkokeeksi tutkimuksen, jossa eläimelle aiheutetaan kipua ja kärsimystä neulan piston verran. Määritelmän perusteella verinäytteen ottaminen tekee tutkimuksesta eläinkokeen, mutta suusta otettu sylkinäyte ei. Jos luokittelusta on epävarmuutta, neuvoa voi kysyä hankelupalautakunnasta.

Hankelupahakemuksessa kuvattuun suunnitelmaan perustuen viranomainen tarkastelee tutkimuksesta saatuja tiedollisia hyötyjä ja vertaa niitä eläimille aiheutuviin haittoihin. Jos hyödyt ovat haittoja suuremmat, hankelupa yleensä myönnetään.

3R-periaate ohjaa kaikkia koe-eläimiin kohdistuvia toimenpiteitä

Tiedeyhteisön eläimiin kohdistuvia toimia ohjaavat lainsäädännön lisäksi niin sanotut 3R-periaatteet. Jokainen koe-eläimiä koskeva päätös pitäisi tehdä sen perusteella, miten se edistää yhden tai useamman koe-eläimen hyvinvointia.

Jokainen koe-eläimiä koskeva päätös pitäisi tehdä sen perusteella, miten se edistää yhden tai useamman koe-eläimen hyvinvointia.

Ensimmäinen periaate (replacement) edellyttää, että kokeissa käytetään eläimettömiä tutkimusmenetelmiä, jos sellaisia on olemassa. Soluja tai soluviljelmiä pitäisi hyödyntää kokonaisten eläinten sijasta esimerkiksi kemikaalien haitallisia vaikutuksia tutkittaessa.

Toisen periaatteen (reduction) ydinajatus on kokeisiin otettujen koe-eläinten lukumäärän pienentäminen. Niitä pitää kuitenkin olla riittävästi, jotta saadaan tieteellisesti päteviä tuloksia. Tarpeettoman suuri määrä ei ole eettisesti hyväksyttävää, koska silloin osa eläimistä on mukana turhaan. Verkosta ladattavissa olevat voima-analyysit ovat hyviä matemaattisia apuvälineitä oikean ryhmäkoon laskemiseen.

Kolmannen periaatteen (refinement) tavoitteena on koejärjestelyiden kehittäminen sellaisiksi, että ne aiheuttavat eläimille mahdollisimman vähän kipua ja kärsimystä. Rinnakkaisen tulkinnan mukaan eläinten elinympäristöä on kehitettävä niiden lajinmukaisia tarpeita vastaavaksi. Vähintään puuhavälineitä virikkeiksi ja piiloutumissopukoita omaa rauhaa varten pitäisi olla tarjolla.

Mikä on TOKES?

TOKES eli tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta on valtioneuvoston asettama työryhmä, johon puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi kuuluu kolmetoista jäsentä. He edustavat tutkijoita, eläinten suojelijoita sekä viranomaisia. TOKES toimii Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteydessä Helsingissä.

Työryhmän tärkein tehtävä on seurata ja edistää 3R-periaatteiden toteutumista. Se myös yhdistää alan kotimaisia toimijoita sekä pitää yhteyttä muissa EU:n jäsenvaltioissa toimiviin vastaaviin elimiin. Lisäksi TOKES tekee ehdotuksia esimerkiksi alan koulutuksen kehittämiseksi. Tavoitteena on myös lisätä yhteiskunnan tietoisuutta koe-eläinten hyvinvoinnista sekä nostaa keskeisiä kysymyksiä julkiseen keskusteluun.

Outi Vainio on eläinlääketieteellisen farmakologian professori Helsingin yliopistossa.


Lisätietoja:

Hankelupalautakunta: http://www.laaninhallitus.fi/lh/etela/hankkeet/ellapro/home.nsf/pages/6C...
Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta TOKES: www.mmm.fi/tokes
Laki tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130497