Avoin tieteellinen julkaiseminen Suomessa

Avoimella julkaisemisella tarkoitetaan sitä, että julkaisu saatetaan vapaasti kaikkien luettavaksi internetin välityksellä. Periaatteessa avoimen julkaisemisen eli open accessin muotoja on monia: henkilökohtaiset nettisivut, videot, blogit ynnä muut sellaiset, mutta tässä yhteydessä käsitellään lähinnä tieteellisten artikkeleiden, lehtien ja monografioiden julkaisemista.

Avoin julkaiseminen Suomessa

Niin Suomessa kuin muuallakin avoimen julkaisemisen osuus kaikesta tieteellisestä julkaisemisesta kasvaa. Kansainvälistä trendiä seuraten näin on etenkin tieteellisten artikkeleiden kohdalla. Avointen monografioiden julkaiseminen on ainakin toistaiseksi harvinaisempaa.

Avoimessa julkaisemisessa erotetaan vihreä ja kultainen reitti. Kultaisella reitillä viitataan avoimissa tiedejournaaleissa julkaisemiseen ilman viivettä ja vihreällä tarkoitetaan artikkeleiden rinnakkaistallentamista (usein julkaistua edeltävänä versiona) avoimeen julkaisuarkistoon viiveellä tai ilman. Kultaisen reitin julkaisut ovat luettavissa internetin kautta pysyvästi ja ilman korvausta. Vihreän reitin julkaisut rinnakkaistallennetaan tyypillisesti kirjoittajan yliopiston avoimeen arkistopalveluun, mutta muitakin mahdollisuuksia on.

Suomen yliopistojen avoimen tieteen ja julkaisemisen linjaukset vaihtelevat, samoin vaihtelevat rahoittajien vaatimukset. Rahoittajista tutkimusjulkaisujen avointa saatavuutta edellyttävät Suomessa esimerkiksi Suomen Akatemia. Yliopistoista Helsingin yliopisto edellyttää tutkijoiltaan artikkeleiden rinnakkaistallennusta yliopiston avoimeen arkistoon (vihreä reitti), monissa yliopistoissa avoin julkaiseminen on suositus. Suomalaisten kustantajien, mukaan lukien tieteelliset seurat, käytännöt vaihtelevat. Osa julkaisee kaiken avoimesti kultaista reittiä, osa suhtautuu avoimeen julkaisemiseen varovaisesti.

Tieteellisten Seurain Valtuuskunta (TSV) ylläpitää tieteellisten seurojen lehtien portaalia, Journal.fi:tä. Palvelussa ilmestyy tällä hetkellä noin 60 journaalia. Osa julkaistaan avoimesti viiveellä mutta suuri osa ilman viivettä. Portaalissa julkaistavien lehtien lukumäärä kasvaa edelleen, vaikka jo nykyinen määrä kattaa merkittävän osuuden Suomessa toimitettavista tieteellisistä lehdistä. Portaaliin liittyminen on TSV:n jäsenseuroille ilmaista.

Vuonna 2017 julkaistun selvityksen mukaan kaikista vuosina 2009–2014 julkaistuista suomalaisista tutkimusartikkeleista 30 prosenttia julkaistiin avoimesti. Kultaisen reitin julkaisujen osuus avoimesti julkaistuista artikkeleista oli 35 prosenttia. Näillä luvuilla Suomi asettui eurooppalaiseen keskikastiin.

Avoimen julkaisemisen esteet

Teknisiä esteitä laajentaa avointa julkaisemista on vähän. Uudet tieteelliset tekstit ovat käytännöllisesti katsoen aina olemassa digitaalisessa muodossa, vaikka ne julkaistaisiinkin paperisessa julkaisussa. Erilaisia julkaisualustoja ja muita avoimen julkaisemisen teknisiä ratkaisuja on tarjolla.

Leviämistä hidastavat pääosin julkaisijoille tai muille toimijoille koituvat taloudelliset haasteet.

Leviämistä hidastavat pääosin julkaisijoille tai muille toimijoille koituvat taloudelliset haasteet. Tässäkään suhteessa Suomi ei poikkea muista maista, vaikka täällä ei toimi vastaavia niin suuria voittoa tavoittelevia tieteellisten journaalien tai kirjojen kustannustaloja kuin monissa muissa maissa.

Muissa maissa on myös tavallista, että tieteelliset seurat ovat siirtäneet julkaisujaan suurten kaupallisten kustantajien katalogiin. Suomessa tällaista ei juurikaan tapahdu. Toisaalta on hyvä muistaa, että suomalaisten tutkijoiden julkaisemat artikkelit muissa maissa toimivien kustantajien lehdissä ovat osa kansainvälisestä julkaisumaailmaa.

Avoimen julkaisemisen mahdollisuudet ja haasteet

Avoimen julkaisemisen hyödyiksi on mainittu muun muassa, että tutkijat saavat helpommin huomiota, julkaisua siteerataan useammin, tutkimusartikkeleiden arviointi tehostuu ja julkaiseminen on tutkijoille ja tutkimusryhmille kustannustehokasta. Viimeinen etu koskee kuitenkin vain sellaista avointa julkaisemista, josta tutkijoilta tai heidän instituutioiltaan ei peritä – ainakaan merkittäviä – julkaisu- tai muita maksuja.

Yleisellä tasolla kannanotoissa avoimen julkaisemisen puolesta vedotaan muun muassa seuraaviin yhteiskunnallismoraalisiin seikkoihin:

• Tutkimusartikkelin yhteiskunnallinen vaikutus on avoimen saatavuuden johdosta potentiaalisesti suurempi kuin julkaisun, joka ei ole helposti päättäjien tai poliittisia päätöksiä valmistelevien saatavilla.
• Avoimesti julkaistavat artikkelit ovat myös kaikkein köyhimpien maiden yliopistojen ja yliopistoihin affilioitumattomien lukijoiden saatavilla.
• Useat suuret kansainväliset tiedekustantajat käyttävät hyväkseen ilmaista työvoimaa, jopa siten, että vaativat maksun artikkelin julkaisemisesta. Julkaisujen hintoja on nostettu reilusti yli inflaatiovauhdin ja suurten kustantamoiden tuottama voitto on huippuluokkaa verrattuna mihin tahansa liiketoimintaan.
• Edellä mainittujen seikkojen johdosta tieteelliset kirjastot ovat joutuneet taloudellisesti hankalaan tilanteeseen, jota avoin julkaiseminen voi helpottaa.

Avoimen julkaisemisen edut ovat ilmeiset. Tutkijoiden lisäksi rahoittajat saattavat katsoa, että he saavat parempaa vastinetta panokselleen, jos heidän rahoittamansa tutkimuksen tulokset ovat vapaasti kaikkien saatavilla.

Vaikka yllä mainitut perusteet avoimen julkaisemisen puolesta ovat hyviä, asia ei ole aivan niin yksinkertainen, että avoimen julkaisemisen kelkkaan olisi mahdollista hypätä noin vain.

Asiaan liittyy oikeutettu huoli avoimen julkaisemisen vaikutuksista eri toimijoiden resursseihin. Avoin julkaiseminen ei ole automaattisesti edullista edes tutkijoille tai tutkijaryhmille, vaan kustannukset riippuvat siitä, kuka toimii julkaisijana ja minkälaista julkaisupolitiikkaa julkaisija harjoittaa. Esimerkiksi monet isot julkaisijat tarjoavat kirjoittajalle mahdollisuuden ostaa artikkeli avoimeksi – ja usein sellaisella hinnalla, joka ei tee ratkaisusta erityisen edullista artikkelin kirjoittajalla. Tämä käytäntö karsii käytännössä kaikki kirjoittajat, joiden instituutio ei suostu maksamaan näitä maksuja.

Asiaan liittyy oikeutettu huoli avoimen julkaisemisen vaikutuksista eri toimijoiden resursseihin.

Kotimaisilla kielillä kirjoitettuja tutkimusartikkeleita ja monografioita julkaisevat Suomessa lähinnä tieteelliset seurat ja muutama kirjakustantamo. Näitä toimijoita ei voi verrata suuriin kansainvälisiin kustantamoihin, ja muualla tehdyt ratkaisut eivät aina toimi Suomen oloissa. Esimerkiksi kirjoittajamaksujen periminen avoimuuteen siirtymiseksi on ongelmallista huolimatta siitä, että vaikka myös kotimaisissa julkaisuissa julkaistut artikkelit tuottavat yliopistoille nykyisessä rahoitusmallissa merkittävän potin, ei ole todennäköistä, että rahoitusta löytyisi julkaisumaksujen peittämiseen merkittävästi.

Kotimaisilla kielillä julkaisevat tahot muodostavat yhdessä tutkijoiden, yliopistojen ja yliopistojen kirjastojen kanssa kotimaisen tiedejulkaisemisen yhteisön, jossa jokaisella on roolinsa. Roolit ovat saattaneet vaihdella vuosien varrella, mutta työnjakoa on harjoitettu aina. Artikkelit ja monografiat kirjoitetaan, niiden julkaisuprosessi vertaisarvioineen hallinnoidaan, arviointi suoritetaan, julkaisut toimitetaan, niitä jaetaan, niistä tiedotetaan, ne kustannetaan ja niin edelleen. Varsinkin kotimaisilla kielillä tapahtuva julkaiseminen, joka yhtäältä lepää vahvan asiantuntemuksen varassa, on toisaalta herkkä resurssien vaihtelulle tässä symbioosissa.

Avoimen julkaisemisen leviämisen esteet ja huoli, joka koskee sen yleistymisen seurauksia, liittyvät pitkälti tämän moninapaisen yhteisön toimintakykyyn ja tasapainoon. Tieteelliset seurat saattavat olla riippuvaisia lehtensä tai muiden julkaisujensa tuomista tuloista jopa siinä määrin, että ne ovat seurojen elinehto. Suomalaisten tiedekustantamoiden kohdalla tämä on itsestäänselvyys. Samaan aikaan myös kirjastot, joiden kautta tieto leviää tehokkaasti, kärsivät taloudellisten resurssien niukkuudesta.

Avoimen julkaisemisen laajeneminen ei saisi hankaloittaa tämän yhteistyön sujuvuutta. Kaikkien toimijoiden taloudellisten ja muiden toimintaedellytysten tulee säilyä, ja vain sellaiset ratkaisut, jotka onnistuvat tässä, ovat kestäviä.

Sami Syrjämäki on Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisupäällikkö.

_{Lisätietoja:}

_{Garfinkel, Michele (toim.), Learned Societies, Academic Publishing, and Transitions to Open Access, Initiative for Science in Europe Open Access working group and ISE General Assembly, 10, April, 2014, Heidelberg, Germany
Iiva, Jyrki ja Lilja, Johanna, Kotimaiset tieteelliset lehdet ja avoin julkaiseminen: selvitys mahdollisista rahoitusmalleista. Tieteellisten seurain valtuuskunnan verkkojulkaisuja 2, 2014 http://www.doria.fi/handle/10024/102279
Naukkarinen, Piia Johanna, Avoimen julkaisemisen tuen malli, Avoin tiede ja tutkimus -hanke, 16.3.2016 http://www.doria.fi/handle/10024/130142
van Leeuwen TN, Meijer I, Yegros-Yegros, A & Costas R, Developing Indicators on Open Access by Combining Evidence from Diverse Data Sources, Proceedings of the 2017 STI Conference, 6-8 September, Paris, France (https://sti2017.paris/)}