Tutkijoiden asiantuntemus on arvokas resurssi, jonka hyödyntäminen edellyttää, että heidät on helppo tavoittaa

Poliitikoilla, lainvalmistelijoilla ja muilla viranomaisilla sekä toimittajilla on toisinaan tarve löytää tietyn aiheen paras kotimainen asiantuntija. Tämän koetaan usein kuitenkin olevan työlästä, ja siksi monet kääntyvät saman tutun yleisasiantuntijan puoleen tai asiantuntijan kanssa keskustelu ohitetaan kokonaan. Tiedeyhteisön sisällä puolestaan saman aiheen parissa eri tieteenaloilla työskentelevät tutkijat eivät läheskään aina tiedä toisistaan.

Tutkijoiden asiantuntemus on merkittävä resurssi, joka ei tule Suomessa tällä hetkellä hyödynnetyksi niin hyvin kuin olisi mahdollista. Tutkijoiden tehokas yhteiskunnallinen osallistuminen sekä toimiva tieteen ja päätöksenteon välinen yhteistyö edellyttävät, että tarvittava asiantuntija on helposti tavoitettavissa.

Työlästä ja epäselvää kaikille

Nykytilanne on tasapuolisen vaivalloinen kaikille. Asiantuntijan etsijän on vaikea tietää, mistä kaikkialta tutkija-asiantuntijaa kannattaa etsiä ja miten.

Tutkijat ovat Suomessa järjestäytyneet lukuisiin eri organisaatioihin: muun muassa yliopistoihin, korkeakouluihin, tutkimuslaitoksiin, tieteellisiin seuroihin ja tiedeakatemioihin. Näiden viestintäosastot, tietopalvelut, nettisivut ja koordinaattorit välittävät tietoa tutkijoista kukin erikseen ja tavallaan. Useiden eri tahojen lähestyminen on työlästä, mutta se voi silti olla tarpeellista, sillä havaintojemme mukaan eri verkostojen asiantuntijoissa on yllättävän vähän päällekkäisyyttä.

Asiantuntijoiden välittäjät eli organisaatiot haluavat saada omia tutkijoitaan esille, mutta monille on epäselvää, miten kannattaisi toimia. Yllättävän harvassa organisaatiossa on mietitty toimintatapoja tai eri kohderyhmien tarpeita. Esimerkiksi media kaipaa useimmiten lyhyellä varoitusajalla supliikkeja tutkijoita, kun taas hallinnon tarpeet ovat kestoltaan ja muodoltaan (suullista tai kirjallista) moninaisia. Rahoittajat ja tutkijakollegat etsivät nimellä jonkun yhteystietoja tai tietoa tietystä tutkimusprojektista. Media tekee hakunsa yleensä yleiskielisillä sanoilla, akateemiset toimijat puolestaan tieteellisillä erikoistermeillä. Osa taas etsii tietoja ihmisten tai tutkimusprojektien nimillä.

Asiantuntijat itse joutuvat päivittämään tietojaan eri sivustoille: ainakin kulloisenkin työpaikan tutkijarekisteriin (joka voi vaihtua rahoituksen tai työsuhteen myötä) sekä mahdollisesti oman oppialan tai tutkimusryhmän sivustolle ja johonkin tieteelliseen yhteisöpalveluun kuten Research Gateen tai Academia.eduun. Kaikesta vaivasta huolimatta nekään tutkijat, jotka sitä haluaisivat, eivät välttämättä tule löydetyiksi.

Pienet helpot askeleet: yhtenäistämistä ja yhteistyötä

Keskeisin syy sille, miksi asiantuntijoiden löytäminen on näin vaikeaa, lienee se, että aihe on niin arkinen ja yleinen. Kukaan ei ole pohtinut sitä kovin systemaattisesti eikä asian kehittäminen ole kuulunut luontevasti kenellekään.

Nykyisten asiantuntijaverkosto-organisaatioiden toimintaa voi helposti tukea siten, että keskustellaan hyvistä käytännöistä ja levitetään tietoa niistä.

Parannuksia on kuitenkin tehtävissä varsin helposti. Ensinnäkin nykyisten asiantuntijaverkosto-organisaatioiden toimintaa voi helposti tukea siten, että keskustellaan hyvistä käytännöistä ja levitetään tietoa niistä. Kyse on hyvin yksinkertaisista asioista, kuten esimerkiksi siitä, miten tietoja tutkijoista kannattaa asiantuntijoiden etsijöille esittää. Sen sijaan, että asiantuntijaksi ehdotetaan pelkästään ”Pekka Jokista”, kannattaa kertoa myös tämän yhteystiedot, tehtävä ja organisaatio sekä jokin perustelu, miksi juuri hän vastaa kyseiseen asiantuntijatarpeeseen.

Siinä, miten hyvin eri kohderyhmät eri organisaatioissa huomioidaan, on nyt isoja eroja. Merkittävä parannus olisi, jos osakin nykyisistä ratkaisuista laajennettaisiin palvelemaan useampia kohderyhmiä. On esimerkiksi tutkijarekistereitä, jotka on rakennettu vain ihmisten yhteystietojen etsimistä varten eikä tutkijoita voi hakea asiantuntemusalaan liittyvillä asiasanoilla.

Parhaat kanavat ovat toistaiseksi olemassa mediaa varten: esimerkiksi Suomen Akatemian Etsi Xpertti -palvelu ja Helsingin yliopiston mediapuhelin etsivät toimittajille pyynnöstä sopivia asiantuntijoita. Hyviä tuloksia voisi isommissa organisaatioissa tuottaa viestinnän ja tietopalvelun välinen yhteistyö.

Myös pienempien organisaatioiden välisen yhteistyön tiivistäminen olisi tervetullutta: iso parannus olisi, jos esimerkiksi kaikki eri tutkimuslaitokset tai tiedeakatemiat tai tieteelliset seurat voisi tavoittaa yhdestä osoitteesta.

Mitä toivotaan?

Asiantuntijoiden löytämisen vaikeus koskettaa monia, ja erilaisia toiveita tilanteen parantamiseksi on paljon. Vahva yhteisymmärrys vallitsee siitä, että paras ratkaisu olisi yksi keskitetty ja mahdollisimman automatisoitu kansallinen tutkijarekisteri.

Rekisteri huomioisi eri käyttäjäryhmien, kuten hallinnon, median, tutkijayhteisön ja rahoittajien tarpeet. Hakuja voisi tehdä asiasanoilla, tutkijan tai tutkimusprojektin nimellä ja eri kielillä. Vaikeammat ja vähemmän kiireelliset kysymykset voisi osoittaa lomakkeella informaatikolle tai tiedottajalle, joka etsisi sopivat tutkijat. Ihannetilanteessa kaikkein haastavimpien ja monimutkaisimpien ongelmien työstämistä varten palvelussa olisi mahdollista koota yhteen kokonainen asiantuntijaryhmä, eli hyödyntää niin sanottua parviälyä.

Vahva yhteisymmärrys vallitsee siitä, että paras ratkaisu olisi yksi keskitetty ja mahdollisimman automatisoitu kansallinen tutkijarekisteri.

Palveluun kirjautuessaan tutkijat olisivat myös etukäteen rastittaneet, millaisesta yhteistyöstä tai millaisiin tietotarpeisiin vastaamisesta he ovat kiinnostuneita (median, viranomaisten tai yritysten). Näin vältetään se, että hakutulokseksi saa asiantuntijan, joka ei olekaan käytettävissä yhteistyöhön.

Tiedejatutkimus.fi

Paljon toiveita herättävä palvelu on onneksi vireillä. Kotimaisen tieteen portaali Tiedejatutkimus.fi aukesi kesäkuussa 2020, ja vuonna 2021 siihen kuuluva tutkijan profiilipalvelu otetaan käyttöön.

Palvelu on (teko)älykäs: Se kokoaa olemassa olevista yliopistojen ja tutkimuslaitosten rekistereistä tutkijan suostumuksella tämän tiedot profiiliksi, joka päivittyy automaattisesti. Se osaa yhdistää eri kielillä tehdyt haut ja syötetyt tiedot toisiinsa – jos tutkijan julkaisuluettelossa on esimerkiksi artikkeleita, joiden nimessä on tieteenalan ammattisanastoa, palvelu osaa tarjota kyseistä tutkijaa myös yleiskielellä tehdyn haun tulokseksi.

Missä määrin Tiedejatutkimus.fi pystyy täyttämään kaikkien toiveet ja tarpeet ja mihin suuntaan se kehittyy, jää nähtäväksi. Tärkeintä on, että mahdollisimman monet tutkijat siirtävät profiilinsa sinne ja että asiantuntijoiden etsijät oppivat käyttämään sitä. Yksittäisten organisaatioiden toiminnan kehittäminen sen rinnalla on myös tarpeen.

Nanna Särkkä toimii tiedeviestinnän asiantuntijana tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofissa, joka on tiedeakatemioiden yhteinen ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kolmivuotinen projekti.

Sofi on selvittänyt tutkija-asiantuntijoiden löytämiseen liittyviä kysymyksiä ja Suomen asiantuntijaverkostojen kokonaisuutta pienimuotoisella testillä, haastatteluin sekä järjestänyt aiheesta työpajoja, joissa on pohdittu ratkaisuja asiaan.