Näin tiede muuttuu käytännöksi: tiedolla johtamista terveydenhuollossa

14.5.2019

Terveydenhuollon arkipäivässä syntyy tietoa, jota voitaisiin käyttää vielä paljon enemmän päätöksenteon tukena. 

Terveydenhuollon arjessa syntyy valtavat määrät tietoa, jota käytetään toiminnan kehittämisen ja päätöksenteon apuvälineenä vielä valitettavan vähän. Kun terveydenhuollon toimintayksikkö saa itseään koskevaa tietoa, se voi tehdä siihen perustuvia johtopäätöksiä eli johtaa omaa toimintaansa. Kun tätä tietoa kerätään järjestelmällisesti ja analysoidaan viisaasti, voidaan tunnistaa niin parhaita käytäntöjä kuin sellaisia toimintatapoja, jotka estävät suositusten mukaisen hoidon toteutumisen.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, näyttöön perustuvia suosituksia, joiden avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat ylläpitää tietojaan ja taitojaan tutkimustiedon jatkuvasti päivittyessä. Suosituksia on yli sadan eri sairauden tai terveysongelman hoitoon. Ne palvelevat sekä perusterveydenhuoltoa että erikoissairaanhoitoa ja ottavat myös kantaa niiden väliseen työnjakoon. Aiemmin on ajateltu, että suositukset sinänsä muuttavat toimintaa, eli vaikuttavat esimerkiksi lääkäreiden käytäntöihin muuttamalla niitä rationaalisemmiksi ja näyttöön perustuvimmiksi. Nyt tiedetään, että toimeenpano ja juurtuminen vaativat systemaattista työtä, ja yksi osa tätä on arviointi hyödyntämällä terveydenhuollossa kertyvää tietoa arkitoiminnasta.

Kun terveydenhuollon toimintayksikkö saa itseään koskevaa tietoa, se voi tehdä siihen perustuvia johtopäätöksiä eli johtaa omaa toimintaansa.

Käypä hoito -suositusten rinnalla julkaistaan myös Vältä viisaasti -suosituksia, joiden tavoitteena on, että tutkimustiedon karttuessa voidaan perustellusti luopua toimenpiteistä ja käytännöistä, joita tieteellinen näyttö ei enää tue. Ne voivat olla pelkästään vaikuttamattomia tai peräti haitallisia. Näin parannetaan terveydenhuollon vaikuttavuutta, tuottavuutta ja turvallisuutta.

Hengitystieinfektioiden hoito esimerkkinä tiedolla johtamisesta

Hengitystieinfektiot kuormittavat terveydenhuoltoa varsin paljon – ne ovat yksi yleisimmistä yhteydenoton syistä perusterveydenhuollossa. Ne voidaan jakaa ylähengitystieinfektioihin – ”tavalliseen” flunssaan, poskiontelotulehdukseen tai nielutulehdukseen – ja alahengitystieinfektioihin eli keuhkoputkitulehdukseen ja keuhkokuumeeseen. Näiden erottaminen toisistaan on tärkeää ja hoitolinjat valitaan sen mukaan, mistä sairaudesta on kysymys. Molemmille hengitystieinfektiotyypeille on oma Käypä hoito -suosituksensa.

Meillä on  varsin vähän tietoa siitä, miten näiden sairauksien hoitoon liittyvä päätöksenteko käytännössä tapahtuu.

Kansanterveyden näkökulmasta tärkeintä on antibioottien käytön kohdistaminen niihin tilanteisiin, joissa niistä on osoitetusti hyötyä, ja välttäminen silloin, kun hyötyä ei ole odotettavissa. Myös antibiootin valinnalla on iso merkitys – hoidon pitäisi tehota tarkasti taudin aiheuttajaan ja liian laajakirjoisia antibiootteja tulee välttää. Meillä on kuitenkin varsin vähän tietoa siitä, miten näiden sairauksien hoitoon liittyvä päätöksenteko käytännössä tapahtuu.

Potilastietojärjestelmään syntyvien merkintöjen perusteella voidaan kuitenkin tutkia, miten hengitystieinfektioita hoidetaan. Käyntien yhteydessä kirjataan diagnoosi, ja mahdolliset lääkkeet määrätään sähköisenä lääkemääräyksenä eli e-reseptinä. Tällöin syntyy merkintä, josta voidaan päätellä, minkä ryhmän lääkettä on määrätty.

Ensimmäisenä voidaan siis tarkastella, onko tavallisen flunssan tai keuhkoputkitulehduksen diagnoosikoodien yhteydessä määrätty – yleensä turhaan – antibiootteja. Voidaan myös tarkastella, mitä antibiootteja mihinkin diagnoosiin on valittu ja miten näihin diagnooseihin on päästy – onko hyödynnetty asiallisesti diagnostiikkaa eli laboratoriokokeita ja kuvantamistutkimuksia. Myös Vältä viisaasti -suositusten toteutumista kannattaa seurata: onko määrätty turhaan yskänlääkkeitä, liian laajakirjoisia antibiootteja tai turhia seurantatutkimuksia, esimerkiksi röntgenkuvia.  

Tutkimuskäyttöön tällaista tietoa ollaan toki kerätty maailman sivu. Nyt onkin enemmän kysymys siitä, miten hyvin terveydenhuollon toimintayksikkö saa itseään koskevaa tietoa ja pystyy tekemään siihen perustuvia johtopäätöksiä – eli johtamaan omaa toimintaansa. Kun tätä tietoa kerätään reaaliaikaisesti ja systemaattisesti sekä analysoidaan viisaasti, päästään kiinni esimerkiksi lääkäri- tai toimintayksikkökohtaisiin eroihin. Näistä eroista keskustelemalla voidaan tunnistaa parhaita käytäntöjä ja toisaalta toimintatapoja, jotka estävät suositusten mukaisen hoidon toteutumisen.

Eroista keskustelemalla voidaan tunnistaa parhaita käytäntöjä ja toisaalta toimintatapoja, jotka estävät suositusten mukaisen hoidon toteutumisen.

Yksittäisistä tiedon jyvistä syntyy ensin indikaattoreita, jotka osoittavat nykytilan ja mahdollistavat yhteisen keskustelun. Näin päästään tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja seuraamaan parantamistoimenpiteiden vaikutuksia.

Kohti tiedon laajempaa hyödyntämistä

Kun organisaatiot ensimmäistä kertaa pääsevät itseään koskevan tiedon äärelle, puutteita ja parantamiskohteita havaitaan muun muassa kirjaamiskäytäntöissä sekä toimintaohjeiden ja potilaan hoitopolun selkiyttämisessä. Potilastietojärjestelmät eivät ole vielä tähän mennessä sisältäneet toimintoja, jotka mahdollistaisivat jokapäiväisessä toiminnassa syntyvän tiedon jatkuvan hyödyntämisen. Terveydenhuollon organisaatiot joutuvat keksimään itse, miten haluaisivat toimintaansa seurata – yhteisiä standardeja ei toistaiseksi ole.

Banaaleihin hengitystieinfektioihin liittyvä esimerkkini kuvaa terveydenhuollon näkökulmasta suhteellisen yksinkertaista tautikokonaisuutta. Samanlainen tarkastelutapa sopii kuitenkin minkä tahansa sairauden hoidon laadun tunnistamiseen ja seuraamiseen. Rakenteilla olevat kansalliset laaturekisterit tulevat hyödyntämään tätä samaa tietoa. Niiden pyrkimys on kertoa sekä kansalaisille että päättäjille, miten hyvin terveydenhuolto selviytyy perustehtävästään tuottaa kansalaisille hyvinvointia, toimintakykyä ja terveyshyötyä.

Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä hyväksyttiin eduskunnassa 14.3.2019. Laki luo ajanmukaiset ja yhdenmukaiset edellytykset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutoiminnassa syntyvien henkilötasoisten asiakastietojen sekä muiden terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien henkilötietojen käytölle tilastointiin, tutkimukseen, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, opetukseen, tietojohtamiseen, viranomaisohjaukseen ja -valvontaan sekä viranomaisten suunnittelu- ja selvitystehtäviin. Toivottavasti laki luo riittävät puitteet ja kannustimet sekä organisaatiolle että yhteiskunnalle hyödyntää riittävässä määrin terveydenhuollon arkipäivässä syntyvää tietoa päätöksenteon tukena.

Päivi Metsäniemi on Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) johtajaylilääkäri.


Lisätietoja:

Käypä hoito- ja Vältä viisaasti -suositukset: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset
Terveystalon laatukirja: https://www.terveystalo.com/Global/Laatukirja%202018/FIN_Terveystalo_laatukirja_2018.pdf
Laki sosiaali- ja terveystiedon toissijaisesta käytöstä: https://stm.fi/sote-tiedon-hyodyntaminen
Terveydenhuollon laaturekisterit, THL:n kehityshanke: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/tietopohja-ja-arviointi/terveydenhuollon-kansalliset-laaturekisterit
Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä –tutkimuksesta julkaistu artikkeli: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/laakarien-arviot-potilastietojarjestelmista-ovat-parantuneet-hieman/