Vastuullisuus taiteellisessa tutkimuksessa

Taiteellinen tutkimus on parinkymmenen vuoden ikäistä – Suomessa ensimmäinen taiteellinen tutkimus tehtiin vuonna 1997 – ja se hakee ja muuttaa yhä muotoaan. Käytännössä jokainen taiteellisen tutkimuksen väitöskirja joutuu määrittelemään, mitä taiteellinen tutkimus siinä nimenomaisesti tarkoittaa. Lisäksi se, miten taiteellista tutkimusta tehdään ja arvioidaan, vaihtelee aloittain ja maittain: esimerkiksi pohjoismaisessa tutkimuksessa ovat painottuneet taiteelliset arvot.

Taiteellinen tutkimus aloitettiin alun perin tieteellisen tutkimuksen käytäntöjä mukaillen, mutta sittemmin osa taiteellisen tutkimuksen toimijoista on alkanut pyrkiä yhä radikaalimmin ulos perinteisen tieteellisen tutkimuksen ikeestä löytääkseen taiteellisen tutkimuksen oman potentiaalin. Tämä tarkoittaa myös tutkimuksen lähtökohtaisten oletusten kyseenalaistamista.

Yksi tapa jäsentää taiteellista tutkimusta on nähdä taiteellisen tutkimuksen luonne tutkimuskohdettaan, maailmaa ja mahdollisesti myös tutkijaa itseään muuttavana, mikä eroaa luonnontieteissä 1800-luvun puolivälissä nousseesta objektiivisuuden ideaalista. Näin hahmottelevat Mika Hannula, Juha Suoranta ja Tere Vadén vuoden 2005 kirjassaan Artistic Research.

Taiteellinen tutkimus tarkastelee maailmassa olevia asioita ja ilmiöitä, joita lähestytään taiteellisen tekemisen kautta.

Taiteilijatutkija voidaan nähdä oleellisena osana tutkimuskohdettaan, tietynlaisena päätyökaluna; tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että tutkimuksen kohteena olisivat taiteilijan omat teokset tai prosessit. Taiteellinen tutkimus tarkastelee maailmassa yleensä olevia asioita ja ilmiöitä, joita lähestytään taiteellisen tekemisen kautta.

Kun pohdimme vastuullisuutta taiteellisessa tutkimuksessa, taiteilijatutkijan yksi oleellisimmista tehtävistä on avata ajattelu- ja luontiprosessinsa mahdollisimman tarkasti ja läpinäkyvästi siitä huolimatta, että mukana voi olla intuitiivisia valintoja tai sattumuksia. Viittauskäytäntöjen noudattaminen, vertaisarviointi ja tarvittaessa eettiset analyysit ovat osa tätä prosessia.

Taiteellinen tutkimus voi tuottaa perinteisellä tavalla ajateltua tietoa, mutta myös taideteoksia, eräänlaisia väittämiä tai näkökulmia; selittämisen ja todistamisen sijaan taiteellinen tutkimus pyrkii löytämään ja lisäksi myös alituisesti epäilemään ja epäröimään löytämäänsä.

Taiteellinen tutkimus on lähtökohtaisesti monitieteellistä. Se ei pysyttele oman tutkimusperinteensä teoksissa tai teorioissa vaan lainaa, löytää, kokeilee ja yhdistelee, tuhoaa ja aloittaa alusta. Yksittäinen taiteellinen tutkimus voi esimerkiksi yhdistää tutkimustietoa niin antropologiasta, lääketieteestä kuin filosofiastakin. Luonnollisesti tähän yhdistelyyn sisältyy väärinymmärrysten vaara, kun kokonaan toisen tieteenalan teoriaa tai tietoa sovelletaan toisaalla. Samaan aikaan siihen sisältyy kuitenkin mahdollisuuksia löytää uusia ominaisuuksia tai näkökulmia, jotka vuorostaan saattavat hyödyttää useita eri taiteen- tai tieteenaloja.

Hyvin yksinkertaistetusti: mikäli ajatellaan, että ihanteellista tieteellistä tutkimusta olisi koeasetelma, joka voidaan toistaa aina samoin lopputuloksin, ihanteellista taiteellista tutkimusta voisi olla koeasetelma, joka tuottaa joka kerta eri lopputuloksen.

Maija Tammi on taiteilija ja taiteen tohtori.

_{Lisätietoja:}

_{M Hannula, J Suoranta, T Vadén, Artistic research – theories, methods and practises, Academy of Fine Arts, Helsinki, Finland and University of Gothenburg, Cosmoprint, Espoo, 2005}