Tutkimusetiikan itsesääntelyjärjestelmä – Suomen malli askel askeleelta

15.3.2018

Suomen malli on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu pioneerimalli tutkimuseettisestä itsesääntelyjärjestelmästä.

Yksi vanhimmista kansallisen tason tutkimuseettisistä ohjeista, joissa määritellään sekä tiedevilppi että tapa sen tutkimiseksi, löytyy Suomesta. Suomen malli on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu pioneerimalli eurooppalaisesta tiedeyhteisön tutkimuseettisestä itsesääntelyjärjestelmästä. Tässä artikkelissa esitellään mallin lähtökohdat ja pääpiirteet sekä sen toiminta käytännössä. Artikkelissa annetaan myös ohjeita siihen, miten samankaltainen järjestelmä voitaisiin soveltuvin osin käynnistää esimerkiksi jossakin toisessa maassa tai tutkimuskulttuurissa. Tämä artikkeli on kansainväliselle lukijakunnalle tarkoitettu katsaus suomalaisesta tiedevilpin tutkintamenettelystä. Sitä voi tarkastella rinnan tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatiman ohjeen Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa eli HTK-ohjeen erillisten käännösversioiden kanssa. Alkuperäinen ohje on julkaistu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Euroopassa on vuonna 2018 käytössä lukuisia erilaisia kansallisia toimintamalleja tutkimuseettisten väärinkäytösten tutkintaan. On myös maita, joilla kansallista järjestelmää ei vielä ole. Tiedevilpin määrittelyssä, epäilyjen tutkinnassa ja sanktioiden määräämisessä pääasiallisia toimintalinjoja on kaksi: lakiin perustuva malli ja tiedeyhteisön itsesääntelymalli. Jos HTK-tutkinta perustuu lakiin, vakava tutkimusvilppi on samalla myös rikos. Itsesääntelyjärjestelmässä näin ei ole, vaan tiede korjaa akateemisia tapoja noudattaen itse itseään. Tällöin tiedeyhteisö suorittaa keskuudessaan tutkinnan ja määrää sanktiot yhteisesti sovituin pelisäännöin.

Järjestelmän lähtökohtana on tiedeyhteisön sisäisen sääntelyn lisäksi tieteen avoimuus ja läpinäkyvyys sekä tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden keskinäinen luottamus.

Suomessa on käytössä järjestelmä, joka perustuu vuonna 1994 ensimmäisen kerran julkaistuun kansalliseen ohjeeseen hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausten tunnistamisesta ja tutkinnasta. Sen lähtökohtana on tiedeyhteisön sisäisen sääntelyn lisäksi tieteen avoimuus ja läpinäkyvyys sekä tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden keskinäinen luottamus. Järjestelmä sopii hyvin Suomen kaltaiseen demokratiaan.

TENK valvoo tutkijoiden rehtiyttä ja tieteen laatua Suomessa

Suomessa yliopistojen toiminta perustuu itsehallinnolle ja tieteen vapaudelle. Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa Suomen korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten toimintaa ja toimii niiden pääasiallisena rahoittajana. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) perustettiin vuonna 1991 parlamentaarisella asetuksella. TENK on opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on edistää tutkimusetiikkaa ja ennaltaehkäistä tiedevilppiä Suomessa.

Ministeriö nimittää neuvottelukuntaan 10 jäsentä tiedeyhteisön ehdottamista asiantuntijoista tieteellisin – ei poliittisin – ansioin kolmivuotiskausiksi. Jäsenet ovat tiedeyhteisön arvostettuja jäseniä, naisia ja miehiä. Asetuksen mukaan eri tieteenalojen ja tutkimusmenetelmien sekä tutkimusetiikan ja juridiikan on oltava TENKin jäsenistössä edustettuina.

Ministeriön rahoittaman TENKin asioita hoitaa pieni sihteeristö. Neuvottelukunnan jäsenille ei makseta palkkaa, vaan he osallistuvat kokouksiin ja perehtyvät vilppitapauksiin oman työnsä ohella.

Seurantatutkimuksissa on osoitettu, että Suomessa kansalaisten luottamus tieteeseen ja tutkijoihin on korkealla tasolla. TENKillä on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä siinä, että suomalaiset voivat jatkossakin luottaa tieteen tuloksiin. Tieteellisen uskottavuuden ja puolueettomuuden kannalta on välttämätöntä, että TENK toimii itsenäisesti tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen sekä ministeriön ulkopuolella. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei puutu neuvottelukunnan toimintaan tai eettisiin linjauksiin.

TENKillä on merkittävä rooli paitsi tiedevilpin valvonnassa myös sen ennaltaehkäisyssä. Tätä tavoitetta tukee Suomessa vuonna 2017 käynnistetty paikallinen neuvontajärjestelmä. Siinä organisaatiot nimeävät tutkimusetiikan tukihenkilöt ja TENK kouluttaa heidät. Tutkimusetiikan tukihenkilöt tiedottavat omassa organisaatiossaan HTK-asioista ja antavat tutkijoille luottamuksellista, matalan kynnyksen neuvontaa.

Mallin soveltaminen ja HTK-loukkausten määrittely

Suomessa hyvän tieteellisen käytännön ja sen loukkausten määrittely sekä tapausten tutkinta perustuvat tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeeseen Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa eli HTK-ohjeeseen. TENK on laatinut sen yhteistyössä tiedeyhteisön kanssa. Ohjeen soveltamisesta ja toimivuudesta on Suomessa yli 20 vuoden kokemus. Ohje on viimeksi päivitetty vuonna 2012.

Ohjeen vaikuttavuus perustuu siihen, että kaikki yliopistot, ammattikorkeakoulut ja muut julkisen rahoituksen piirissä olevat tutkimusorganisaatiot sekä merkittävimmät tieteen rahoittajat ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet noudattamaan sitä.

Ohjeessa kuvataan ensin hyvän tieteellisen käytännön tunnusmerkit. Niihin kuuluu esimerkiksi muiden tutkijoiden aikaisemman työn asianmukainen huomioon ottaminen, tutkimusryhmien jäsenten välisestä tekijyydestä sopiminen tai esteettömyysvaatimus tai kuvaus työnantajan tiedotus- ja muusta vastuusta. Vasta tämän jälkeen ohjeessa määritellään HTK:n loukkaukset ja loukkausepäilyjen tutkintaprosessi.

Hyvän tieteellisen käytännön loukkauskategorioita on Suomessa kaksi. Niistä vakavammaksi eli vilpiksi luetaan havaintojen sepittäminen, vääristely ja plagiointi. Tämä jaottelu (fabrication, falsification, and plagiarism) tunnetaan kansainvälisesti FFP-kolmijakona. Suomalaisena erikoisuutena vilpissä on vielä erikseen eroteltuna toisen tutkijan idean tai tutkimussuunnitelman anastaminen.

Vilppiä lievempänä kategoriana on piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä, johon luetaan tutkimustyön eri vaiheisiin liittyvät törkeät laiminlyönnit. Tällaisia ovat esimerkiksi itsensä plagiointi tai toisen tutkijan nimen tahallinen poisjättäminen yhteisartikkelin tekijäluettelosta. Tämän kaltaiset tuomittavat teot on otettu mukana myös vuonna 2017 uudistettuun European Code of Conduct for Research Integrity -ohjeeseen (All European Academies ALLEA).

Lisäksi Suomen ohjeessa on lueteltu muita vastuuttomia menettelyjä, kuten tutkijan oman ansioluettelon paisuttelu tai suuren yleisön harhaanjohtaminen mediassa. Nämä voidaan vakavimmillaan katsoa HTK-loukkauksiksi.

HTK-ohjetta noudatetaan Suomessa kaikilla tieteenaloilla. Ohjetta sovelletaan tavanomaisen tutkimus- ja julkaisutoiminnan lisäksi myös kaikkiin tutkijoiden tieteeseen liittyviin päätöksenteko- ja arviointitilanteisiin kuten referee-toimintaan ja opetustyöhön mukaan lukien maisteritasoiset opinnäytteet ja tohtorin väitöskirjat. Ohje ei koske korkeakoulujen perustutkinto-opiskelijoita.

Suomalainen vilppitutkintaprosessi eli HTK-prosessi

Koska tiedevilppiepäilyssä on vaakalaudalla tutkijan ura – maine ja kunnia – vilppitutkintaprosessi on tutkijoille aina varsin rankka kokemus. Tämä koskee sekä epäilyn esittäjää, joka yleensä itse on tapauksen ”uhri”, että epäiltyä henkilöä, vaikka epäily lopulta todettaisiin aiheettomaksi. Siksi on ehdottoman tärkeää, että asian selvittäminen on sekä perusteellista että puolueetonta ja että kaikkia tutkinnan osapuolia kuullaan. Suomen HTK-prosessi varmistaa osapuolten oikeusturvan.

HTK-prosessin mukaisesti epäilyn tutkinta suoritetaan siinä tutkimusorganisaatiossa, jossa epäilty tutkija on työssä. Kutakin vakavaa vilppiepäilyä varten perustetaan erillinen tutkintaryhmä, jossa on mukana kyseisen tieteenalan asiantuntijoita ja oikeusoppinut sekä vähintään kaksi tutkivan organisaation ulkopuolista jäsentä. Prosessia johtaa kyseisen tutkimusorganisaation ylin johtaja, yliopistoissa rehtori, jonka tehtävänä on valvoa koko organisaation etua ja olla sen osastojen, tiedekuntien tai tieteenalojen mahdollisten omien intressien yläpuolella. Yhtäältä selvät vilpit tai toisaalta lievät tapaukset johtaja voi selvittää nopeammassa esitutkintamenettelyssä. Se, että kaikki varteenotettavat epäilyt tutkitaan valvotussa HTK-prosessissa läpinäkyvästi, on ennen muuta myös sen organisaation etu, jonka toiminta on saatettu epäilyksen alaiseksi. Samalla varmistetaan organisaation tieteellinen uskottavuus sekä maine. Suomen mallissa tutkiva organisaatio vastaa kaikista tutkinnasta aiheutuvista kuluista.

Jos törkeä HTK-loukkaus todetaan, vilpistä kiinni jäänyt tutkija menettää maineensa. Lisäksi todetut virheet ja epäoikeudenmukaisuudet on HTK-ohjeen määrittelemällä tavalla korjattava esimerkiksi julkaisun tekijätietoihin. Tutkinnan tulos on tiedotettava paitsi asianosaisille ja kyseisen alan tiedeyhteisölle myös TENKille ja rahoittajille. Muista seuraamuksista päättää asiaomainen tutkimusorganisaatio. Jos asiaan sisältyy esimerkiksi epäilyjä taloudellisista väärinkäytöksistä tai muita lain rikkomuksia, ne käsitellään erillisissä oikeusprosesseissa Suomen lakien mukaan.

HTK-prosessiin kuuluu olennaisena osana se, että tutkinnan lopputulokseen tai prosessin kulkuun tyytymättömät asianosaiset voivat pyytää asiasta riippumattoman ulkopuolisen tahon eli TENKin lausunnon kuuden kuukauden sisällä. Tällöin tapauksen lopullinen ratkaisu siirtyy TENKille. Lausunnoissaan TENK ottaa kantaa vain tutkimuseettisiin kysymyksiin. Se ei puutu tieteellisiin näkemyseroihin eikä työsuhdekiistoihin, joita tapauksiin usein liittyy.

Kaikista uusista epäilyistä ja selvityksistä tulee tieto TENKille. Näin sillä on mahdollisuus seurata tiedevilppitilanteen kehitystä Suomessa.

Suomalaisen itsesääntelyn erityispiirteet

Miten luodaan itsesääntelyjärjestelmä, joka on uskottava ja johon tutkijat voivat luottaa? Muiden maiden järjestelmiin verrattuna Suomen mallissa on ainutlaatuista se, että siinä yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat allekirjoituksellaan vapaaehtoisesti sitoutuneet noudattamaan ohjetta. Suomessa olisi tänä päivänä suorastaan mahdotonta ajatella, että esimerkiksi jokin yliopisto ei allekirjoittaisi sitoumusta. Suomessa tutkimusorganisaatiot myös noudattavat HTK-ohjetta ja TENKin lausuntojen suosituksia yleensä kirjaimellisesti.

Tiedeyhteisön itsesääntelyn onnistuminen edellyttää myös, että on olemassa kansallisen tason organisaatio, joka valvoo järjestelmän toimivuutta ja jonne prosessista voi valittaa. Suomessa tällaisena HTK-komiteana (engl. research integrity committee) toimii TENK. Se ei itse tutki tapauksia, koska se ei jääviyssyistä voi käsitellä kanteluita omasta toiminnastaan. Suomalainen järjestelmä on kustannuksiltaan varsin maltillinen ottaen huomioon, että pelissä on myös tutkimusorganisaatioiden maine. Vastaavanlainen järjestelmä voidaan muuallakin käynnistää pienin askelin ja pienin kustannuksin.

Vastaavanlainen järjestelmä voidaan muuallakin käynnistää pienin askelin ja pienin kustannuksin.

Toimivaa itsesääntelyjärjestelmää varten tarvitaan vähintään seuraavat neljä osatekijää:

  1. kansallinen, säännöllisesti päivitettävä ohje, jossa määritellään sekä tiedevilppi että prosessi, jolla vilppiepäilyt tutkitaan
  2. yliopistot ja muut tutkimusorganisaatiot, jotka ovat sitoutuneet ohjeeseen (ja jotka tutkivat epäilyt ohjeen mukaisesti)
  3. tutkijat, jotka ovat tietoisia ohjeesta ja noudattavat sitä
  4. kansallinen komitea, joka laatii ohjeen ja käsittelee siihen liittyvät kantelut

Tiedevilpin tutkinnan itsesääntelyn järjestäminen askel askeleelta

Miten Suomen mallin mukainen itsesääntelyjärjestelmä käynnistetään, miten se toimii käytännössä ja miten sitä uudistetaan? Järjestelmää voidaan lähteä toteuttamaan seuraavin askelin:

  • Tehdään kansallinen päätös tutkimuseettisen itsesääntelyjärjestelmän käynnistämisestä ja HTK-komitean (research integrity committee) perustamisesta tiedeyhteisön sekä tiede- ja korkeakouluasioita hoitavan ministeriön tai muun koko maan tiedeasioita käsittelevän tahon kesken. iedeyhteisöön kuuluvat tutkijat, yliopistot ja muut korkeakoulut, tiede- ja tutkimuslaitokset ja merkittävimmät tieteen kansalliset rahoittajatahot.
  • HTK-komitean olemassaolosta voidaan säätää laki tai tehdä parlamentaarinen päätös toiminnan pysyvyyden varmistamiseksi. Toiminnan taustalla voi olla myös esimerkiksi tutkimusorganisaatioiden ja yliopistojen verkoston perustama ja rahoittama yhteinen toimielin kuten esimerkiksi Itävallassa on.
  • Perustetaan HTK-komitean pääsihteerin toimi ja toimisto, joka sijaitsee fyysisesti tutkimusta suorittavien organisaatioiden ulkopuolelle; alkuvaiheessa 1–2 hengen sihteeristö riittää suunnittelemaan ja toimeenpanemaan komitean asioita.
  • Laaditaan HTK-komitean toimintasääntö ja varmistetaan sille pysyvä rahoitus.
  • Nimetään tämän monijäsenisen tieteellisen komitean jäsenet ja puheenjohtaja tiedepoliittisin perustein.
  • Pääsihteeri laatii yhdessä komitean kanssa luonnoksen kansalliseksi HTK-ohjeeksi, joka sisältää ainakin vilpin määrittelyn ja tutkintaprosessin kulun; pyydetään palautetta luonnoksesta tiedeyhteisöltä ja tiedeministeriöltä tai vastaavalta; ohjeen hyväksyy komitea.
  • Julkaistaan ohje sekä kotimaisilla kielillä että ainakin englanniksi.
  • Korkeakoulut ja tutkimusorganisaatiot ryhtyvät noudattamaan ohjetta allekirjoittamalla sitoutumislomakkeen. Voidaan järjestää tilaisuus yhteiselle allekirjoittamiselle.
  • Sitoutuminen velvoittaa tutkimusorganisaatiota edistämään omassa organisaatiossaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja tutkimusetiikkaa, tarjoamaan henkilökunnalle tutkimusetiikan koulutusta sekä käynnistämään HTK-tutkintaprosessin, jos sen työntekijää epäillään tiedevilpistä. Prosessissa kuullaan kaikkia osapuolia.
  • HTK-komitean toimintaan sitoutuneiden organisaatioiden nimet ovat kaikkien nähtävissä HTK-komitean verkkosivuilta.
  • Kansallinen HTK-komitea valvoo HTK-tutkintaprosessien kulkua ja toimii vetoomusorganisaationa.
  • HTK-ohje päivitetään tarpeen mukaan.
  • HTK-ohjeen rinnalle voidaan laatia muita kansallisia tutkimuseettisiä suosituksia erityiskysymyksistä.

Sanna-Kaisa Spoof on tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteeri.


Lisätietoja:

Tutkimuseettinen neuvottelukunta www.tenk.fi