Kuka omistaa tutkimusdatan?

Datan omistamiseen liittyy muun muassa oikeus käyttää ja säilyttää dataa, jakaa dataa muiden käyttöön tai rajoittaa dataan pääsyä, myydä dataa, julkaista dataa ja tuhota dataa. Ilman datan käyttöoikeuksia on vaikeaa tai mahdoton tehdä tutkimusta. Tutkijan olisi siis hyvä tietää, kuka tai mikä taho omistaa heidän käyttämänsä datan ja millaisia oikeuksia heillä siihen on.

Kuka datan sitten omistaa? Koska tutkimuksessa käytettävän datan lähteet ovat hyvin moninaiset, tähän on hyvin hankala tai jopa mahdoton antaa yleispätevää vastausta. Peukalosääntö kuitenkin on, että datan omistaa sen kerännyt tai tuottanut tutkija, jos rahoitus-, työ-, yhteistyö- tai muissa sopimuksissa ei muuten ole sovittu. Jos tutkimusta tehdään yhdessä, myös datan omistajia on useita.

Joskus kuulee lakimiesten sanovan, ettei dataa voi omistaa. Lakiteknisesti näin voidaankin väittää, jos ajatellaan datan olevan joukko faktoja. (Tähän tulkintaan sanan data määritelmä oikeastaan viittaa.) Faktoja ei tekijänoikeuslain mukaan voi omistaa, jolloin ei tämän tyyppistä tutkimusdataakaan.  

Käytännön elämässä omistus syntyy näihinkin datoihin henkilöillä, jotka pystyvät rajoittamaan pääsyä dataan. Tällöin datan omistaa se toimija, joka omistaa laitteen tai palvelun, jossa data on.

Datan tallennuspaikalla on merkitystä

Datan tallennuspaikkaa valittaessa on tärkeää ymmärtää, että oikeudet dataan voivat päätyä yllättäville tahoille, jos hyväksyt vääränlaiset käyttöehdot. Yksityishenkilöille tarjottavissa pilvipalveluissa, kuten Dropbox tai Google Drive, tallennetun datan omistaja on palvelun tarjoajan lisäksi usein USA:n valtio. Kun käyttöehdot on hyväksytty, niitä on jälkikäteen mahdotonta perua.

Kannattaa suosia oman organisaation tarjoamia palveluita, joissa käyttöehdot on tarkistettu ja neuvoteltu tutkijoille edullisiksi.

Jos datan oikeudet halutaan säilyttää vain omassa hallussa, täytyy käytettävien palveluiden käyttöehtoihin tutustua. Tottumattoman on vaikea havaita lauseita tallennetun datan oikeuksista. Siksi kannattaa suosia oman organisaation tarjoamia palveluita, joissa käyttöehdot on tarkistettu ja tutkijoille edullisiksi neuvoteltu.

Tutkija haluaa tietää kuka voi kirjoittaa dataan pohjautuvan julkaisun, organisaatio toivoo datan turvallista säilymistä

Jos tutkimuksessa käytetään toisten tuottamaa aineistoa datana, täytyy aineiston käyttöoikeuksiin tutustua tarkasti. Jopa silloin, kun tutkija tuottaa itse datansa (esim. mittaamalla, haastattelemalla tai valokuvaamalla), datan omistajuus voi riippua siitä, mistä tutkimuksen rahoitus saadaan. Tehdäänkö tutkimusta apurahalla? Yhä useammin rahoittajan kanssa sovitaan, että kerättävän tai tuotetun datan oikeudet siirretään tutkimusorganisaatiolle. Joissakin tutkimusorganisaatioissa sovitaan jo työsopimusta solmittaessa datan oikeuksien siirrosta.

Oikeuksia siirretään organisaatioille, jotta tutkijoiden siirtyessä organisaatiosta toiseen organisaatioon jäävät henkilöt saavat jatkaa datan käyttöä.

Oikeuksia siirretään organisaatioille, jotta tutkijoiden siirtyessä organisaatiosta toiseen organisaatioon jäävät henkilöt saavat jatkaa datan käyttöä. Voidaan jatkaa väitöskirjaprojektia, vaikka ohjaaja siirtyy toiseen työpaikkaan. Organisaation oikeudet myös mahdollistavat datan säilyttämisen tutkijan puolesta. Oikeuksien siirtäminen organisaatiolle ei tarkoita sitä, että datan alkuperäiset tuottajat painuisivat unholaan. Heihin tulee hyvien tieteellisten tapojen mukaan viitata aina kun dataa käytetään tutkimuksessa. Oikeuksien siirtämisestä organisaatiolle on etua tutkijoille ja tutkimukselle. Useissa maissa tutkimusdatan omistaakin lähtökohtaisesti organisaatio (esim. Yhdysvallat, Iso-Britannia, Australia).

Käyttöoikeuksista sopiminen on tutkimusprojektin arkipäivää

Tutkimuksen tekemisen näkökulmasta datan omistaminen ei ole niin olennaista kuin datan käyttöoikeuksien saaminen. Dataa ei tarvitse omistaa itse, mutta sen käyttöön pitää olla oikeus. Vastuulliseen tutkimukseen ja datanhallinnan perusteisiin kuuluukin tutkimuksessa käytettävän ja siinä tuotettavan datan oikeuksista sopiminen ja oikeuksien hallinta. Aina kun mahdollista, kannattaa hyödyntää valmiita sopimuksia eli lisenssejä.

Tutkimuksen tekemisen näkökulmasta datan omistaminen ei ole niin olennaista kuin datan käyttöoikeuksien saaminen.

Tutkimusorganisaatiosi juristi osaa auttaa sopimuksiin liittyvissä kysymyksissä. Tutkijan on hyvä kuitenkin muistaa, ettei juristi voi tuntea tieteenalojen erilaisia käytäntöjä esimerkiksi julkaisemisen tai datan viittaamisen tai säilyttämisen osalta. Muista siis varmistaa, että juristi on ymmärtänyt kaikki tarpeesi datan käytölle.

Oikeuksien hallinta on sitä monimutkaisempaa, mitä enemmän erityyppisiä datalähteitä ja yhteistyökumppaneita tutkimuksessa on. Haasteista huolimatta asiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Tutkijat törmäävät urallaan ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen, jossa oikeuksien epäselvyys estää datan jatkokäytön tai julkaisun kirjoittamisen. Toivon mukaan ajoissa tehty oikeuksista sopiminen ehkäisee kiistoja tulevaisuudessa.

Seuraavia asioita olisi hyvä miettiä:

• Jos tuotat datan itse, miten käyttöoikeuksia hallinnoidaan?
  • Miten oikeuksista on sovittu?
• Mitä organisaatiosi ohjeistaa? Entä rahoittaja tai tutkimuksen tilaaja?
• Kerätäänkö dataa yhdessä? Kuinka käyttöoikeuksista sovitaan?
  • Käyttöoikeudet tutkimuksen aikana ja sen jälkeen (säilyttäminen, avaaminen, jatkokäyttö)?
• Oletko tekemässä yhteistyösopimusta? Mitä tarpeita sinulla on datan käytölle, jakamiselle, julkaisemiselle ja säilyttämiselle?
  • Oletko kirjoittanut datanhallintasuunnitelman? Suunnitelma auttaa hahmottamaan tarvittavat oikeudet.
  • Voitteko käyttää esim. datan jakamisesta sopimiseen lisenssiä eli valmista standardisopimusta?
• Miten datan tekijöiden meritointi varmistetaan?
  • Miten seurataan, minkä osuuden datasta kukin tuottaa? Tarvitaanko seurantaa vai huomioidaanko datan tuottajat toisin?
  • Jos dataa tai siihen perustuvia artikkeleita julkaistaan, kuka tai ketkä merkitään datan tekijöiksi? Mitä muita rooleja dataan liittyy, jotka tulisi mainita?
• Jos käytät muiden tuottamaa aineistoa datana, millaisia ehtoja sen käyttöön liittyy?
  • Tehdäänkö käytöstä erillinen sopimus vai perustuuko käyttö tieteelliseen tutkimuksen yleisiin periaatteisiin?
  • On sinulla dataasi riittävät käyttöoikeudet, jotta voit julkaista tutkimusjulkaisun sen pohjalta?
  • Voiko joku peruuttaa datan käytön oikeudet kesken tutkimuksen?
• Mitä vastuita datan käytöstä seuraa?
  • Henkilötietoihin liittyy erityisiä vastuita, joista datan käyttäjän on huolehdittava.
  • Muita vastuita voi olla mm. liittyen viittaamiseen tai turvalliseen säilyttämiseen.
• Haluatko siirtää dataasi säilytettäväksi johonkin palveluun, esim. oman alasi data-arkistoon?
  • Onhan tästä sovittu kaikkien datan keruuseen osallistuneiden tutkijoiden kanssa?

Mari Elisa Kuusniemi on tietoasiantuntija Helsingin yliopiston Datatuessa.

_{Lisätietoja:}

_{Seppälä, Timo (ed.), Juhanko, Jari & Mattila, Juri (29.8.2018). “Data Ownership and Governance – Finnish Law Perspective”. https://www.etla.fi/julkaisut/data-ownership-and-governance-finnish-law-perspective/
Data Authorship Contributor Roles Taxonomy: DataCRediT. https://www.wsl.ch/datacredit/
Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan suositukset 2018. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/TENK_suositus_tekijyys.pdf (pdf).}