Kaksikäyttötutkimuksen eettisyys ja riskit

15.3.2018

Tietoa ja teknologiaa voi käyttää sekä hyväntahtoisiin että haitallisiin tarkoituksiin. Riskit on tiedostettava jo tutkimuksen suunnittelussa.

Luonnontieteellisen tutkimuksen hyödyt ihmiskunnalle ovat kiistattomia. Kuitenkin myös hyvien päämäärien eteen tehtävä tutkimus saattaa tuottaa sellaista tietoa tai teknologioita, joita voidaan käyttää vääriin ja haitallisiin tarkoituksiin.

Tutkimustyön tulosten mahdollisuus väärinkäyttöön ei ole uusi asia. Jo 1900-luvun alkupuoliskolla tiedemiehet pohtivat, pitäisikö lopulta ydinpommin mahdollistaneet fysiikan tutkimukset ja löydökset jättää julkaisematta. Viime vuosikymmenten aikana erityisesti biotieteisiin liittyvä kaksikäyttömahdollisuus on herättänyt huolta. Kaksikäyttötuotteella tarkoitetaan kaikkia sellaisia tuotteita, joita voidaan käyttää sekä hyväntahtoisessa että pahantahtoisessa tarkoituksessa. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi monet kemikaalit, ydinaineet ja vaaralliset mikrobit sekä niihin liittyvä tieto ja osaaminen.

Kaksikäyttötuotteella tarkoitetaan kaikkia sellaisia tuotteita, joita voidaan käyttää sekä hyväntahtoisessa että pahantahtoisessa tarkoituksessa.

Kaksikäyttötutkimuksella on useita määritelmiä, mutta useimmiten sillä tarkoitetaan tutkimusta, jonka tuottamaa uutta tietoa tai teknologiaa voidaan käyttää sekä hyväntahtoisiin että haitallisiin tarkoituksiin. Yhdysvaltalainen National Science Advisory Board for Biosecurity on määritellyt ”huolta aiheuttavan kaksikäyttötutkimuksen” (”dual use research of concern”) tarkoittavan tutkimusta, joka ”nykykäsityksen mukaan voi tuottaa tietoa, tuotteita tai teknologioita, joita voitaisiin suoraan käyttää väärin” ja siten aiheuttaa uhkaa esimerkiksi ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, kasveille, elämille ja ympäristölle.

Esimerkkeinä kaksikäyttötutkimuksesta voi pitää esimerkiksi 1900-luvun alussa yli 50 miljoonaa ihmistä tappaneen espanjantautiviruksen henkiinherättämistä laboratoriossa ja polioviruksen kemiallista synteesiä. Joskus yllättäviä tutkimustuloksia syntyy ennalta-arvaamatta. 2000-luvun alussa australialainen tutkimusryhmä yritti kehittää hiirirokkoviruksen avulla ehkäisyrokotetta hiirille. Yllättäen viruksen taudinaiheuttajakyky kasvoi ja virus tappoi suurimman osan myös virusta vastaan rokotetuista hiiristä. Koska hiirirokkovirus on läheistä sukua isorokkovirukselle, synnytti tapaus keskustelua tieteen avoimuudesta ja siitä, onko eettisesti oikein julkaista tutkimustuloksia, joita voitaisiin käyttää väärin.

Tiedosta riskit jo suunnitteluvaiheessa

Uudet menetelmät ja teknologioiden halpeneminen tuovat bioteknologian entistä useamman ulottuville. Samalla kuitenkin kasvaa myös haitallisen käytön riski. Tutkimukseen liittyvät kaksikäyttöriskit onkin siis tiedostettava jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa. Joihinkin kansainvälisiin tutkimusrahoituksiin liittyy nykyään riskinarviointiprosessi, jossa arvioidaan muun muassa tutkimuksen turvallisuutta, eettisyyttä ja kaksikäyttöriskiä. Useat kansainväliset toimijat ovat laatineet hyviä menettelytapoja kaksikäyttötutkimukseen liittyen.

Bioteknologia-alan nopean kehittymisen vuoksi lainsäädännöllä on vaikea puuttua kaksikäyttötutkimukseen liittyviin riskeihin. Suomenkin allekirjoittama Biologisten aseiden kieltosopimus kuitenkin kieltää kaiken sellaisen tutkimuksen, jota ei tehdä rauhanomaisessa tai suojelemistarkoituksessa. Kaksikäyttötutkimuksen säätelyyn on käytetty myös vientivalvontaa: hollantilainen tutkija joutui hakemaan viranomaisilta vientiluvan, jotta saisi julkaista kaksikäyttötutkimukseksi luokitellun lintuinfluenssaviruksen tarttuvuuskokeiden tulokset kansainvälisessä tiedelehdessä.

Kaksikäyttötutkimuksen haitallisia vaikutuksia torjuttaessa avainasemassa ovat tutkijoiden tietoisuus kaksikäyttöön liittyvistä riskeistä, tutkimusyhteisön vertaisarviointimekanismit, tutkimuslaitosten vastuullisuus sekä tieteentekijöiden ja viranomaisten avoin vuoropuhelu. Vastuullisuuskulttuurin on lähdettävä tutkijoista ja tiedeyhteisöstä itsestään. Tutkijoilla on vastuu tiedostaa työnsä mahdollisuudet tulla väärinkäytetyksi ja toimia siten, että väärinkäyttömahdollisuudet olisivat mahdollisimman vähäisiä.

Susanna Sissonen on erityisasiantuntija ja bioturvapäällikkö THL:ssä.


Lisätietoja:

Responsible life science research for global health security. WHO, 2010. http://www.who.int/csr/resources/publications/HSE_GAR_BDP_2010_2/en/
National Science Advisory Board for Biosecurity. http://osp.od.nih.gov/office-biotechnology-activities/biosecurity/nsabb
Biologisten uhkien osaamiskeskus https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/laboratoriotoiminta/biologisten-uhkien-osaamiskeskus