Tutkija vihapuheen kohteena

15.3.2018

Vihapuheen kohtaaminen ja torjunta on työsuojeluasia, ei yksittäisen tutkijan henkilökohtainen ongelma ja häpeä.

Tiedetään, että vihapuheen pelko aiheuttaa vetäytymistä julkisuudesta. Tiedetään myös, että tutkijakin voi joutua vihapuheen kohteeksi. On hyvin haitallista, jos pelko vaikuttaa tutkimusaiheiden valintaan ja tutkimustulosten julkaisemiseen. Vihapuheen torjunta on kuitenkin hankalaa muun muassa siksi, että Suomessa ei ole virallisesti määritelty, mikä on vihapuhetta eikä vihapuhetta sellaisenaan löydy rikoslaista. Lainsäädäntö puuttuu lähinnä kiihotusrikoksiin. Ne ja vastaavat toisiin kohdistuvat tuomittavat teot ovat hajautuneet lakiteksteihin, pääasiassa rikoslain eri pykäliin. Suomi on silti sitoutunut estämään vihapuheen julkituomista ja leviämistä tavoilla, joita useat kansainväliset ihmisoikeussopimukset meiltä edellyttävät.

Opetusaineistoja on tarjolla runsaasti

Vihapuhe on ongelma, jonka käsittelyyn, ymmärtämiseen ja ehkäisyyn on olemassa suorastaan hämmästyttävän paljon kouluikäisille tarkoitettuja, laadukkaita opetusaineistoja. Kymmeniin käyttövalmiisiin opetusmateriaaleihin sekä myös tutkimukseen ja lainsäädäntöön löytyy linkkejä Disinformaatio, vihapuhe ja mediakasvatuksen keinot -raportista; linkki raporttiin on tämän tekstin lopussa. Monet aineistot soveltuvat suoraan tai mukauttaen esimerkiksi tutkijakoulutuksen käyttöön.

Hyvä työyhteisö varautuu etukäteen vihapuheen kohtaamiseen kuten muihinkin työsuojelukysymyksiin.

Raportin yhteenvedossa Osuuskunta Mediakollektiivin asiantuntijat totesivat, että vihapuheen hillitsemisessä ongelma ovat aikuiset, eivät lapset. Ensinnäkään aikuiset eivät ole koulujen kattavan mediakasvatuksen piirissä, ja kasvatusta saattaisi kipeimmin tarvita osa aikuisväestöstä. Koko yhteiskunnan käyttöön tarvitaan toimivia välineitä ja keinoja erityisesti sosiaalisen median vihapuheen suitsimiseen. Toiseksi avainasemassa on niin sanottujen vastuullisten aikuisten kuten yhteiskunnallisen vallankäyttäjien ja näkyvien julkisuuden henkilöiden asenteet ja toiminta vihapuheeseen suhtautumisessa. Tutkijoidenkin kohtaaman vihapuheen torjunta on vasta alkutekijöissään sekä tarjolla olevien keinojen että asenteiden osalta.

Työsuojelun vastuu

”Älä syyllistä uhria” -lähtökohdan valtavirtaistuminen kesti kauan seksuaali- ja lähisuhdeväkivallan torjunnassa ja ongelmatilanteiden selvittämisessä. Myös vihapuhetta kohdanneen tutkijan tulee saada tukea tukiverkostoiltaan, kuten työyhteisöltään ja kollegoiltaan. Tukea ja apua tulisi saada helposti ja oikeutetusti, jotta vihapuheen kohteeksi joutunut ei kokisi tulleensa jätetyksi yksin eikä varsinkaan syyllistetyksi.

Vihapuheen kohtaaminen ja torjunta on työsuojeluasia, ei yksittäisen tutkijan henkilökohtainen ongelma ja häpeä. Toistaiseksi selkeitä käytäntöjä ei vielä ole, mutta niitä varmasti luodaan parhaillaan eri tutkimuslaitoksissa ja tutkijoiden yhteisöissä. Kysy niistä! Hyvä työyhteisö varautuu etukäteen vihapuheen kohtaamiseen kuten muihinkin työsuojelukysymyksiin. 

Maija Töyry on mediatutkimuksen dosentti ja Osuuskunta Mediakollektiivin perustajajäsen.


Lisätietoja:

Töyry, Maija (toim.) ja Osuuskunta Mediakollektiivi 2016: Disinformaatio, vihapuhe ja mediakasvatuksen keinot. http://www.koulukino.fi/index.php?id=3705