Tiedeviihdeprojektiin osallistuminen voi antaa tutkijalle arvokkaan oppitunnin olennaisen tunnistamisesta ja viestin kirkastamisesta.
Tutkimus ja viihde kuulostavat äkkiseltään vastakkaisilta asioilta. Tutkimus on tärkeää ja vakavasti otettavaa, kun taas viihde on vähemmän tärkeää ja alempiarvoista. On ymmärrettävää, ellei tutkija halua sekaantua viihteen genreen. Viihde voi heikentää tieteellistä uskottavuutta. Viihteessä tutkija joutuu myös helposti tekemään kompromisseja, jolloin viesti voi tuntua jäävän vajaaksi tai vääristyvän.
On kuitenkin syytä erottaa toisistaan viihde ja viihtyminen. Viihtymisen vastakohta on ikävystyminen ja tylsistyminen. Toivottavasti kenenkään tutkijan tavoitteena ei ole ikävystyttää yleisöään. Näinä aikoina, kun asiantuntijuus kyseenalaistetaan laajasti ja tutkimuksen merkitystä ja asemaa vähätellään, tutkijan kannattaa miettiä, miten hän voisi itse tehdä tieteellistä tutkimusta ymmärrettävämmäksi, uskottavammaksi ja lähestyttävämmäksi suurelle yleisölle.
Todellisia tapauksia televisiosarjassa
Tiede on ollut monen televisiototeutuksen lähtökohtana. Valmistauduimme itse aikoinaan ystäväni kanssa ylioppilaskirjoituksiin Olipa kerran elämä ‑klassikkoanimaatiota katsomalla. Raskaan faktamassan lukemisen lomassa se oli rentouttavaa ja viihdyttävää, mutta palautti silti hyvin mieleen biologian sisältöjä ja edisti siten oppimista. Rakettitiedettä-sarjassa ja sen National Geography -tv-kanavan esikuvassa Science of Stupid näytetään kotivideoita erilaisista epäonnisista tilanteista ja avataan niiden taustoja selkotieteen avulla.
Tiedettä käytetään myös fiktiivisten sarjojen tausta-aineistona. Numbers-rikossarjan kutakin jaksoa varten on konsultoitu useita matemaatikkoja. Sykkeen, kuten monien muidenkin sairaalasarjojen, jaksoissa käytetään todellisia hoitotapauksia ja pyritään lääketieteelliseen totuudenmukaisuuteen.
Kaikki edelliset esimerkit ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä, mutta niiden merkitystä ei pidä aliarvioida. Vaikka fiktiivinen esitys ei olisi tutkijan silmissä kympin arvoinen suoritus, on tärkeää ja arvokasta, että tiede ja tutkimus ovat läsnä myös populaarikulttuurin esityksissä. Ja ainahan tutkija voi olla yhteydessä ainakin kotimaisten toteutusten käsikirjoittajiin, antaa palautetta ja tarjoutua itse asiantuntijaksi.
Kiteyttämisen arvokas taito
Viime vuosina tutkijayhteisön sisältä on noussut erinomaisia esimerkkejä viihdyttävästä tiedeviestinnästä. Turun yliopiston hauskoilla Tiedepaukku-videoilla tutkijat avaavat arkisia ilmiöitä tieteen kautta. Antroblogi teki vuoden 2018 linnan juhlista antropologista liveseurantaa. Tieteiden yössä 2019 yleisö pääsi pelaamaan uskontotieteilijöiden kanssa Katsomus-lautapeliä, jossa pohdittiin populaarikulttuurin ilmiöiden uskonnollisia taustoja. Pelin kehittäminen jatkuu.
Oman alan jargonin ja tieteen konventioiden taakse on helppo pesiytyä. Tiedeviihdeprojektiin osallistuminen voi antaa kokeneellekin tutkijalle arvokkaan oppitunnin olennaisen tunnistamisesta ja viestin kirkastamisesta. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta johtaa helposti aiempaa kirkkaampiin ajatuksiin ja vaikuttavampaan viestintään myös niissä oikeissa tutkimusartikkeleissa.
FT Maria Lassila-Merisalo on kirjoittamisen dosentti ja HAMKin strategisen viestinnän päällikkö.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Detta verk är licensierat under en Creative Commons Erkännande 4.0 Licens. This work is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International license.
