Kotimaisten tiedelehtien avoimuus edellyttää kestävää rahoitusmallia

Suomalainen tiedeyhteisö on asettanut tavoitteeksi vertaisarvioitujen lehti- ja konferenssiartikkelien välittömän avoimen saatavuuden vuodesta 2022 alkaen. Koska kotimaisten julkaisujen osuus suomalaisten tutkimusorganisaatioiden vertaisarvioiduista julkaisuista on yli 11 prosenttia, on selvää, ettei tavoitetta saavuteta ilman, että kotimaiset tiedelehdet tavalla tai toisella mahdollistavat julkaisujen välittömän avoimuuden. 

Lisäksi lehti- ja konferenssiartikkeleiden avoimen saatavuuden osalinjauksessa tiedeyhteisö on asettanut tavoitteeksi, että “tutkimusyhteisö luo yhteisrahoitteisen julkaisumallin, joka mahdollistaa Suomessa julkaistavien tutkimusartikkeleiden välittömän avoimuuden”. 

Avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaation (AVOTT) ohjausryhmän joulukuussa 2020 asettaman työryhmän tehtävä oli pohtia Suomessa julkaistavien tutkimusartikkelien välittömän avoimuuden rahoitusmalleja. Työryhmän loppuraportti “Ehdotukset uusiksi täydentäviksi rahoitusmalleiksi kotimaisille tieteellisille kausijulkaisuille välittömän avoimuuden mahdollistamiseksi” julkaistiin hiljattain. Loppuraportissa esitellään kolme yhteisrahoitteista mallia, joita voidaan käyttää itsenäisesti joko samanaikaisesti tai peräkkäin toisiaan tukien. Nyt tiedeyhteisön tehtävänä on päättää, miten mallit otetaan huomioon kotimaisten tiedelehtien tulevaisuutta suunniteltaessa.

Tie kohti kotimaisten julkaisusarjojen avoimuutta

Yhä useammat kotimaiset tiedelehdet ovat viime vuosien aikana siirtyneet avoimeen julkaisemiseen.

Avoimen julkaisemisen yleistymiseen on vaikuttanut vilkas kansainvälinen ja kansallinen keskustelu avoimen tieteen ympärillä. Kansainvälisesti tärkeimpiä julistuksia ja linjauksia ovat muun muassa Budapest Open Access Initiative (englanniksi) ja Plan S (englanniksi) -aloite.

Suomessa erityisen merkittävä avoimuudenedistäjän rooli on viime vuosina ollut avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaatiolla ja sen alla toimivilla, koko tiedeyhteisöä osallistavilla asiantuntijaryhmillä. Työtä avoimuuden puolesta on Suomessa tehty kuitenkin jo pidempään.

Vahvan perustan kotimaisten tiedelehtien avoimuuden kasvulle luotiin vuosina 2015–2017 Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) ja Kansalliskirjaston hankkeessa Kotimaiset tieteelliset lehdet avoimiksi ja vaikuttamaan (KOTILAVA). Osana hanketta kehitettiin nykymuotoinen Journal.fi -julkaisualusta. Vuonna 2017 avattu palvelu on tasoittanut tietä avoimen julkaisemisen siirtymävaiheessa ja tarjonnut tiedelehdille julkaisualustan ja teknisen tuen. Yli 120 kotimaista tiedelehteä käyttää palvelua tällä hetkellä. Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa palvelua.

KOTILAVA-hankkeessa selvitettiin ja pilotoitiin yhteistyössä lehtien kanssa myös avoimen julkaiseminen rahoitusmalleja, mutta tavoitteena ollut kestävä rahoitusmalli jäi toteutumatta. 

Avoimen saatavuuden yleistymistä on vauhdittanut osaltaan se, että opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän ja TSV:n jakaman julkaisutoiminnan tuen ehtona on vuodesta 2014 lähtien ollut avoimen saatavuuden edistäminen. Vuodesta 2021 alkaen avustusta saavien julkaisujen avoimuuden on tullut olla yhteensopiva Suomen Akatemian rahoitusehtojen kanssa. Lisäksi julkaisusarjan tulee rekisteröidä avoimen julkaisemisen politiikkansa Sherpa Romeo -palveluun (englanniksi). TSV on vuonna 2022 tarjonnut neuvontaa ja järjestänyt työpajoja kannustaakseen lehtiä rekisteröitymään palveluun. 

Suomen Akatemia on vuodesta 2021 lähtien edellyttänyt, että sen rahoittamissa hankkeissa tuotetut vertaisarvioidut artikkelit saatetaan välittömästi avoimesti saataviksi Plan S:n periaatteiden sekä kansallisen tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden linjauksen mukaisesti. Avoimuus voidaan toteuttaa julkaisemalla artikkeli välittömästi avoimessa tai välittömän avoimuuden edistämiseen sitoutuneessa tiedejulkaisussa (kirjoittajamaksulla tai ilman). Vaihtoehtoisesti julkaistun tai julkaistavaksi hyväksytyn käsikirjoituksen voi rinnakkaistallentaa välitöntä avoimuutta tukevassa julkaisuarkistossa tai tietokannassa.

Artikkelin avoimuus voidaan toteuttaa myös julkaisuviiveellisellä eli embargollisella rinnakkaistallentamisella, joka saa luonnontieteissä olla enintään kuusi kuukautta ja humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä 12 kuukautta. On kuitenkin huomioitava, että viiveellinen julkaiseminen ei edistä kansallisen linjauksen mukaista tavoitetta lehti- ja konferenssiartikkelien välittömästä avoimesta saatavuudesta.

Kotimaisten tiedelehtien avoimuuden nykytilanne

Yhä useammat kotimaiset tiedelehdet ovat viime vuosien aikana siirtyneet avoimeen julkaisemiseen. Myös useat sellaiset julkaisusarjat, joille välitön avoin julkaiseminen ei vielä ole ajankohtaista, ovat linjanneet, että julkaistavaksi hyväksytyt vertaisarvioidut käsikirjoitukset ja julkaistut artikkelit voidaan rinnakkaistallentaa. Rinnakkaistallentaminen mahdollistaa tutkimusartikkelien avoimen saatavuuden ilman tutkijoille koituvia kustannuksia. 

Rinnakkaistallentamiselle ominaiset embargot ovat kotimaisilla tiedelehdillä maltillisia, pääosin 6–12 kuukauden pituisia. Myös viivästetty avoimuus eli esimerkiksi lehden koko numeron avaaminen esimerkiksi vuoden viiveellä on useilla lehdillä käytössä. 

Kotimaiselle tiedejulkaisemiselle on ominaista niin sanottu Diamond OA -malli, eli lehdellä ei ole käytössä kirjoittajamaksuja ja lehden sisällöt ovat saatavilla lukijoille maksutta.

Vuonna 2020 tehdyssä laajassa kartoituksessa selvisi, että 53 prosenttia Julkaisufoorumin tasoille 1–3 sijoittuvista kotimaisista lehdistä ja kirjasarjoista oli täysin avoimia. Kuusi prosenttia lehdistä ja sarjoista julkaisi sisältönsä viivästetysti avoimena, kaksi prosenttia toimi hybridimallilla ja ei-avoimista julkaisukanavista 12 prosenttia oli linjannut rinnakkaistallennusehtonsa. Kun kaikki avoimuuden muodot otetaan huomioon, kotimaisista tieteellisistä julkaisuista oli vuonna 2020 avoimia hieman yli 73 prosenttia.

Jos kartoitus tehtäisiin nyt uudelleen, voisi kokonaisavoimuus lähennellä jo 80 prosenttia, sillä täysin avoimia tai välittömän rinnakkaistallennuksen sallivia lehtiä ja sarjoja on julkaisukanavatietokannan ja kanavien verkkosivuilta tehtyjen tarkistusten mukaan tällä hetkellä 65 prosenttia (ks. kuvio 1). 

Jos tilastoon otetaan mukaan vain ne lehdet ja kirjasarjat, joissa kotimainen tiedeyhteisö on julkaissut vuosien 2019–2021 aikana, avointen ja välittömän rinnakkaistallentamisen sallivien julkaisukanavien osuus nousee 72 prosenttiin.

Avoimuus on yleisempää lehdillä kuin kirjasarjoilla, sillä avoimuus toteutuu lähes 80 prosentilla lehdistä, mutta alle 40 prosentilla kirjasarjoista (ks. kuvio 2). Eroa voi selittää se, että kirjasarjoissa julkaistaan usein monografioita, joiden avoimesta saatavuudesta ei ole vielä linjattu kansallisella tasolla.

Vuosina 2016–2017 avoimesti saatavien julkaisujen osuus oli suurempi korkeakouluilla ja muilla tiedekustantajilla kuin tieteellisillä seuroilla (englanniksi). Tällä hetkellä julkaisijalla ei näytä olevan juurikaan vaikutusta julkaisusarjojen avoimuuden asteeseen: Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten julkaisemista lehdistä ja sarjoista hieman yli 70 prosenttia ovat välittömästi avoimia, ja tieteellisten seurojen ja muiden tahojen julkaisemista lehdistä ja sarjoista välittömästi avoimia on reilu 60 prosenttia (ks. kuvio 3).

Kun lehtiä ja kirjasarjoja tarkastellaan erikseen, eroja avoimuuden asteessa löytyy: korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten lehdistä 94 prosenttia ja seurojen ja muiden tahojen lehdistä 77 prosenttia julkaistaan välittömästi avoimesti. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sekä muiden tahojen julkaisemista kirjasarjoista välittömästi avoimia on 48 prosenttia ja seurojen julkaisemista kirjasarjoista 30 prosenttia. 

Vuonna 2021 julkaisutukea saaneista lehdistä ja kirjasarjoista 80 prosenttia sallii välittömän avoimuuden tai rinnakkaistallennuksen. Loput 20 prosenttia sallii embargollisen rinnakkaistallentamisen 6–12 kuukauden julkaisuviivellä. Artikkelin kirjoitushetkellä julkaisuavustusta saavista lehdistä viisi on sellaisia, joiden verkkosivujen kautta ei löydy tietoa avoimesta saatavuudesta tai rinnakkaistallennuslinjauksesta.

Sherpa Romeo -palvelu mahdollistaa lehtien ja kustantajien avoimen saatavuuden ja rinnakkaistallennuksen linjausten tallentamisen helposti, mutta palvelun kattavuus kotimaisten tiedelehtien osalta ei ole vielä suuri. Reilusta kahdestasadasta Julkaisufoorumin tasoille 1–3 sijoittuvista kotimaisista tiedelehdistä palveluun on rekisteröitynyt vain 90.

Kotimainen avoin tiedejulkaiseminen tarvitsee tukea

Tässä tehdyn avoimuuden tilannekatsauksen perusteella näyttää siltä, että kotimainen tiedejulkaiseminen on tiedelehtien ja kirjasarjojen osalta siirtynyt ja siirtymässä kohti avoimuutta ripeästi ja monimuotoisesti. 

Silti on tärkeä huomata, että yli 20 prosenttia lehdistä ja 60 prosenttia kirjasarjoista on kuitenkin vasta matkalla välittömään avoimuuteen. Niilläkin lehdillä ja sarjoilla, jotka jo mahdollistavat välittömän avoimuuden, on haasteita parhaiden käytäntöjen (DOAJ, Plan S) mukaisen avoimuuden toteuttamisessa. Esimerkiksi Plan S määrittelee, että artikkelilla tulee olla pysyvä tunniste ja tieto avoimuudesta ja lisenssistä koneluettavassa muodossa. 

Viimeisten askelmien ottaminen kohti kotimaisen tiedejulkaisemisen korkeatasoista avoimuutta vaatii vielä työtä ja kestävää rahoitusta.

Tämä kirjoitus oli ensimmäinen osa Kotimaisen tiedelehtien tulevaisuus? -juttusarjassa.

Juttusarjan toimituksesta vastaa Avoimen tieteen ja Julkaisufoorumin sihteeristö.

Teksti: Anna-Kaarina Linna, Elina Pylvänäinen ja Janne Pölönen.