Mihin kotimaisia tiedelehtiä tarvitaan? Tiedelehtien tulevaisuuden rakentaminen vaatii ensin keskustelua lehtien rahoituksesta.
Tiedelehdessä julkaistava artikkeli on vanhentunut tutkimustulosten julkaisemisen malli, joka estää uuteen teknologiaan perustuvat tavat louhia ja uudelleen jäsentää tutkimustietoa. Yksi esimerkki tiedelehtien toimintamallin vanhanaikaisuudesta on se, että ne hidastavat vertaisarviointijärjestelmän uudistumista. Vanhentunut vertaisarvointijärjestelmä taas edesauttaa erilaisia tiedejulkaisun vinoutumia.
Yksi merkittävä esimerkki tällaisesta vinoutumasta on replikaatiokriisi, jossa mainettaan ylläpitävät julkaisualustat haluavat julkaista erityisesti yllättävältä vaikuttavia tutkimustuloksia. Kun näennäinen yllättävyys painaa arvioinnissa enemmän kuin tulosten huolellinen punninta, lehdet julkaisevat liian helposti tuloksia, joita ei pystytä myöhemmissä tutkimuksissa enää toistamaan. Lehdillä ei edes ole kannusteita uudistaa vinoutunutta julkaisumallia, koska se on niille taloudellisesti hyvin tuottoisa.
Tällaisilla argumenteilla joukko tutkijoita hyökkää artikkelissaan tiedelehtiä vastaan. Taustalla piilee retorinen kahtiajako pyyteetöntä tutkimusta tekevään tiedeyhteisöön sekä tutkimusjulkaisemisen ja lopulta koko tutkimusprosessin palvelumonopolia havitteleviin tiedekustantajiin.
Artikkelissa maalataan myös kuva tiedejulkaisemisen paratiisista, jossa tiedelehtien ja staattisten lehtiartikkelien valtakausi on loppunut. Tilalle ovat nousseet avoimille standardeille luodut julkaisemisen infrastruktuurit sekä niissä julkaistut ja avoimen arvioinnin myötä dynaamisesti kehittyvät dokumentit. Tutkijoiden esittämässä utopiassa tekijyyden rinnalle tai sen sijaan nousee osallistumiseen perustuvia tapoja meritoitua tutkimuksen tekemisestä, ja tekoälyyn perustuvat innovaatiot mahdollistavat täysin uusia tapoja hyödyntää uutta tutkimustietoa.
Eikä tämä paratiisi odota jossain vuosisadan päässä, tutkijat vakuuttavat, vaan on teknologisesti aivan nurkan takana, kunhan tiedeyhteisö rohkeasti muuttaa toimintatapojaan.
Toisaalta ennustus toimintatapojen muutoksesta on jo todellisuutta. Peer Community In -alustan tapaiset palvelut tarjoavat jo tällä hetkellä tutkijalle mahdollisuuden ohittaa tiedelehdet julkaisuprosessissa. Alustalla vapaaehtoiset tutkijat vertaisarvioivat preprint-julkaisuja, jotka tarpeeksi monta vertaisarviointia läpikäytyään saavat valmiin artikkelin statuksen. Jos tällaisten palveluiden käyttö yleistyy, voi lehtien monopoli murtua hyvinkin nopeasti.
Mitä kotimaiset tiedelehdet mahdollistavat tutkimukselle ja yhteiskunnalle?
Yllä referoidun artikkelin kaltaiset ulostulot ovat syntyneet oikeutetusta huolesta isojen kansainvälisten tiedekustantajien hallitsevaa asemaa kohtaan. Kotimaisen tiedekustantamisen kenttä on kuitenkin monimuotoisempi: toimijat ovat paljon pienempiä ja usein esimerkiksi jonkin tieteellisen seuran kautta läheisemmin kytköksissä tiedeyhteisöön.
Koska muutoksen aallot kansainvälisessä tiedejulkaisemisessa lainehtivat kuitenkin myös kotimaiselle kentälle, on syytä perustella, mihin kotimaisia tiedelehtiä tarvitaan.
Suomen metsätieteellisen seuran toiminnanjohtaja Pekka Nygrenillä on vastaus valmiina. Kotimaiset lehdet voivat panostaa lehtien toimittamiseen, joka mahdollistaa lehtien paremman käytön, ja tarjota tutkimusalalle räätälöityjä palveluja.
”Vertaisarvioinnin avulla tapahtuvan laadunvarmistuksen lisäksi tiedelehdet huolehtivat artikkelien toimittamisesta, mikä lisää artikkelin helppokäyttöisyyttä. Esimerkiksi omissa lehdissämme huolehdimme, että artikkelin viitteet on helppo hakea ja että artikkeleihin laitetaan linkit käytettyihin lähteisiin ja mahdolliseen kritiikkiin, jota artikkeli saa. Tarjoamme myös erikoistuneempia palveluja, kuten mahdollisuutta liittää artikkeli tiettyihin karttakoordinaatteihin, joissa tutkimus on tehty.”
Toimituksellisten palveluiden lisäksi Nygren painottaa tiedelehtien merkitystä tiedon pitkäaikaissäilytyksessä. Etenkin vakiintuneemmat tiedejulkaisijat huolehtivat suuremmalla varmuudella vanhojen julkaisujen avoimesta saatavuudesta jatkossakin. Esimerkiksi Suomen metsätieteellisellä seuralla on saatavilla vanhoja julkaisuja aina 1900-luvun alkupuolelta asti.
Valtiotieteellisen yhdistyksen entinen puheenjohtaja Emilia Palonen korostaa tiedelehtien merkitystä yhteisöllisyyttä luovana voimana.
Tiedelehdet voivat toimia erilaisten tutkimusyhteisöjen polttopisteenä, joissa yhteisö toisaalta ylläpitää lehteä ja toisaalta lehti innoittaa yhteisöä toimimaan. Monipuolinen ja elinvoimainen tiedelehtien kenttä tarjoaa keskustelukanavan erilaisille tutkimusaloille ja jopa yksittäisille koulukunnille. Näin ne osaltaan rikastuttavat koko tutkimusmaailmaa.
Sekä Nygren että Palonen korostavat kotimaisten tiedelehtien roolia tieteen monikielisyyden ylläpitämisessä. Kotimaiset tiedelehdet luovat ja kääntävät uutta tieteellistä terminologiaa kotimaisille kielille sekä tekevät sitä tunnetuksi laajemmalle yleisölle.
Nygren toteaakin, että esimerkiksi metsätieteessä ahkera vuorovaikutus tutkimuksen hyödyntäjien kanssa on varmistanut sen, että tavallinen metsurikin ymmärtää, mitä metsätieteen professori lehdessä kirjoittaa.
Tulevaisuus veitsen terällä
Kotimaisen tiedejulkaisemisen kenttä ei ole kansainvälisestä tiedejulkaisemisesta irrallaan oleva saareke. Jos siis suomalainen tiedeyhteisö pitää kotimaisia tiedelehtiä arvokkaana ja haluaa varmistaa niiden olemassaolon myös tulevaisuudessa, on syytä varautua tiedejulkaisemisen tuleviin muutoksiin. Se vaatii avointa keskustelua kaikista mahdollisista tavoista tukea kotimaista tiedekustantamista.
Yksi keskeinen – ellei keskeisin – avoin kysymys on kotimaisten tiedelehtien rahoitus tulevaisuudessa. Eräitä mahdollisia ratkaisumalleja kotimaisten tiedelehtien kestävälle avoimuudelle on esitetty Avoimen tieteen koordinaation hiljattain julkaisemassa selvityksessä.
Keskustelu selvityksestä ja siinä kuvailluista malleista on ollut yllättävän vähäistä. Jopa hakiessamme haastateltavia tähän artikkelisarjaan, useampi henkilö kieltäytyi mallien kommentoimisesta. Syynä kommentointihaluttomuuteen oli monesti se, että odotettiin oman taustaorganisaation tekemää virallista lausuntoa esitetyistä rahoitusmalleista.
Tiedeyhteisön eri organisaatioilla näyttäisi olevan halua kommentoida selvitystä. Kysyntää siis näyttäisi olevan tiedeyhteisön eri organisaatioille lähetettävälle yleiselle kutsulle antaa lausunto selvityksestä. Viralliseen lausuntopyyntöön pohjautuvat lausunnot tarjoaisivat pohjan kotimaisen tiedejulkaisemisen tulevaisuudesta käytävälle keskustelulle ja lisäisivät ymmärrystä, mihin suuntaan tätä tulevaisuutta on mahdollista rakentaa.
Ilman kestävää rahoitusta kotimaisten tiedelehtien monimuotoisuus vähenee ja vuosikymmenien ajan rakennettu yhteys suomalaisen tutkimusyhteisön ja muun yhteiskunnan välillä katkeaa.
Tarvitsemme tiedelehtiä, siis huolehtikaamme, että ne kukoistavat!
Tämä kirjoitus on toinen osa Kotimaisen tiedelehtien tulevaisuus? -juttusarjassa.
Juttusarjan toimituksesta vastaa Avoimen tieteen ja Julkaisufoorumin sihteeristö.
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
