Tieteen monimuotoisuus: mihin sitä tarvitaan?

Tieteelliset löydöt perustuvat siihen, että tutkimuskysymys on uusi. Jos siis haluaa löytää jotakin uutta, tulee kysymysten todennäköisesti olla uudenlaisia. Koska eri ihmisillä on erilaisia ennakkokäsityksiä ja kokemuksia, he todennäköisesti muotoilevat tutkimuskysymyksensä eri tavoin. Tämä puolustaa monimuotoisuuden paikkaa tutkimuksessa. Mikäli halutaan saada uutta tietoa erilaisista ihmisryhmistä, monimuotoisuudesta tulee yhä tärkeämpää.

Human Brain Project, Euroopan unionin rahoittama tutkimuksen lippulaiva, osallistui tänä kesänä FENS 2020 Virtual Forumiin, kansainväliseen virtuaaliseen neurotiedekonferenssiin, joka tarkastelee kaikkia modernin aivotutkimuksen osa-alueita. Human Brain Project (HBP), joka on sitoutunut vastuullisen tiede- ja innovaatiotoiminnan (RRI) periaatteisiin, käsittää monimuotoisuuden eräänä näistä osa-alueista. Sen vuoksi Karin Grasenick, joka koordinoi sukupuolten tasa-arvoon ja monimuotoisuuteen liittyviä asioita HBP:ssä, käsitteli monimuotoisuuden ja uusien tieteellisten löytöjen suhdetta konferenssiesitelmässään ”Of mice, men and machines”.

Mihin moninaisuutta tutkimuksessa tarvitaan?

Miksi monimuotoisuus sitten on välttämätöntä uusien tieteellisten löytöjen kannalta? Tutkimus on riippuvaista kysytyistä tutkimuskysymyksistä, käytetyistä malleista ja huomioon otetuista yksityiskohdista. Siksi on tärkeää pohtia, miksi joitakin muuttujia analysoidaan tai mitkä näkökulmat saattaisivat olla merkityksellisiä.

Esimerkiksi Parkinsonin tauti vaikuttaa potilaisiin eri tavoin riippuen heidän iästään ja sukupuolestaan. On tärkeää sekä diagnosoinnin että hoidon kannalta, onko potilas (biologisesti) mies vai nainen ja vanha vai nuori.

Jos tiedämme, että monimuotoisuuden kysymyksillä on merkitystä Parkinsonin taudin tutkimuksessa, pitäisi niillä luultavasti olla väliä myös neurotieteissä yleensä. Sukupuolen ja iän lisäksi huomioon tulisi ottaa muut monimuotoisuustekijät, kuten etninen, koulutuksellinen tai sosiaalinen tausta. On todennäköistä, että ihmiset tarvitsevat eri asioita riippuen siitä, keitä he ovat biologisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti.

Viimeaikainen esimerkki tästä on COVID-19, jonka vaikutukset riippuvat paitsi sukupuolesta (se vaikuttaa voimakkaammin miehiin kuin naisiin), myös etnisestä taustasta: tauti on vaikuttanut suhteettoman paljon Yhdysvaltain afroamerikkalaiseen ja latinalaisamerikkalaiseen väestöön riippumatta asuinpaikasta (kaupunki vai maaseutu) tai iästä (vanha vai nuori).

Syyt tähän eivät ole vain olemuksellisesti biologisia (esimerkiksi hormonit tai kromosomit), vaan ne liittyvät myös sosiaalisiin kysymyksiin, kuten sukupuolittuneisiin elämäntyyleihin (miehet polttavat tupakkaa naisia useammin), epätasa-arvoon terveydenhoitojärjestelmässä ja tiettyihin töihin, joissa ei ole etätyön mahdollisuutta (katso esimerkiksi BBC Futuren juttu covid-19:n eroista miehissä ja naisissa tai New York Timesin juttu koronaviruksen epätasavertaisuudesta etnisyyden suhteen).

Toinen esimerkki on koneoppiminen. Jos opetamme tekoälyä datalla, joka ei edusta koko väestöä, teemme algoritmista syrjivän. Esimerkiksi lääketieteen sovellukset, jotka diagnosoivat ihosyöpää, eivät usein tunnista kasvaimia tummasta ihosta oikein, sillä ne on opetettu kuvilla vaaleasta ihosta.

On useita syitä siihen, miksi tekoälyä ei kouluteta kunnolla. Kyseessä voivat olla kustannukset tai tekoälylle syötetyn materiaalin vähäisyys, mutta mahdollista lienee myös se, että tummaihoisia ihmisiä syrjitään vain, koska tutkijat ja insinöörit eivät yksinkertaisesti ole ajatelleet monimuotoisuutta tekoälyn opetusmateriaalia valitessaan. Ihosyövän tapauksessa on selvää, että monimuotoisuus pelastaisi ihmishenkiä.

Mistä sitten voi aloittaa? Kun tutkimusta tehdään, on kaksi kysymystä, jotka tulee esittää: ensiksi, mikä tutkimuksen fokus on, ja toiseksi, ketkä tutkimuksesta hyötyvät.

Mikäli tutkimus keskittyy ihmisten tai eläinten kudoksiin tai soluihin, tulisi huomioon ottaa monimuotoisuuden eri tekijöitä, kuten sukupuoli, ikä, etnisyys ja ympäristötekijät. Lisäksi jokaisen vastuullisen tutkijan tulisi ottaa huomioon se, kenellä on pääsy heidän tutkimukseensa ja kuka siitä hyötyy, sekä se, millaisia seurauksia tutkimuksella on loppukäyttäjien tai laajemman yleisön kannalta.

Tutkijan tulisi joka tapauksessa kiinnittää huomiota muihinkin kuin niihin, joita tutkitaan tai niihin, jotka tutkimustuloksista hyötyvät. Myös tutkimusryhmän monimuotoisuudella on väliä, sillä eri ihmiset näkevät ongelmat eri tavoin sekä käyttävät eri menetelmiä ja toimintatapoja niiden ratkaisemiseksi. Tämän vuoksi monimuotoinen tutkimusryhmä on myös innovatiivisempi.

Mikäli haluat tietää lisää monimuotoisuuden roolista tieteessä, katso esitelmä ”Of mice, men and machines” tai lue blogiteksti ”Common Challenges in Neuroscience, AI, Medical Informatics, Robotics and New Insights with Diversity & Ethics”.

Karin Grasenick on convelopin perustaja ja toimitusjohtajana toimiva osakas, joka koordinoi Human Brain Projektin monimuotoisuus- ja yhdenvertaisuusasioita ja työskentelee prosessifasilitaattorina, valmentajana ja luennoitsijana.

Julia Trattnig on konsultti ja convelopin tiedehenkilöstön jäsen, joka tukee Human Brain Projectia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja monimuotoisuuden johtamiseen liittyvissä asioissa.

Teksti on alun perin julkaistu vieraskirjoituksena englanniksi Uppsalan yliopiston Centrum för forsknings- & bioetikin (CRB) The Ethics Blog -blogissa nimellä ”Diversity in research: why do we need it?” ja käännetty ja julkaistu suomeksi kirjoittajien ja julkaisijan ystävällisellä luvalla.