Miten tieteelliset seurat edistävät avointa tiedettä ja tutkimusetiikkaa

14.3.2022

Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseurakyselyssä kerättiin tietoa tieteellisten seurojen vastuullisen tieteen toiminnasta.

Tieteelliset seurat ovat voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä. Niiden yleisimpiä tavoitteita ovat tieteellisen toiminnan ja yleisen tieteen ymmärryksen edistäminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tyypillisiä seurojen toimintamuotoja ovat muun muassa tilaisuuksien järjestäminen ja julkaisutoiminta. Suomessa tieteelliset seurat julkaisevat esimerkiksi pääosan kotimaisista tieteellisistä lehdistä.

Kun huomioidaan tieteellisten seurojen merkittävä kansallinen rooli tieteen edistäjänä ja tieteestä viestijänä, niillä on hyvät edellytykset edistää vastuullista tiedettä Suomessa. Vastuullinen tiede edistää luotettavaa ja yhteisesti hyväksyttyä tapaa tuottaa, julkaista ja arvioida tutkittua tietoa, ja sen tärkeitä osia ovat tieteen avoimuus ja tutkimusetiikka.

Suuri osa aktiivisista tieteellisistä seuroista kuuluu Tieteellisten seurain valtuuskuntaan (TSV), jossa vuonna 2021 oli 291 jäsenseuraa. Marraskuussa 2021 TSV toteutti jäsenseuroilleen kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin seurojen toimintaa vastuullisen tieteen eri osa-alueilla. Kyselyyn vastasi 116 jäsenseuraa. Tämä kirjoitus perustuu TSV:n verkkojulkaisusarjassa julkaistuun raporttiin painottuen avoimen tieteen ja tutkimusetiikan teemoihin.

Avoin toimintakulttuuri ja julkaisut keskeisiä

Tieteelliset seurat osallistuvat Suomessa aktiivisesti avoimen tieteen kehitystyöhön. Lähes 60 prosentilla TSV:n jäsenkyselyyn vastanneista seuroista on avoimesta tieteestä vastaava asiantuntija tai ryhmä (kuvio 1). Monikielisyyttä voidaan pitää yhtenä toimintakulttuurin avoimuuden osana, ja suurin osa seuroista toimii ainakin osittain monikielisesti. Vuonna 2018 tehdyn selvityksen mukaan tieteelliset seurat julkaisevat tutkimusta erityisesti kotimaisilla kielillä, ja sikäli seuroilla on tärkeä rooli monikielisen tiedeviestinnän edistämisessä.

Merkittävä osa kyselyyn vastanneista tieteellisistä seuroista julkaisee vertaisarvioituja julkaisuja avoimesti joko välittömästi (61 prosenttia) tai viiveellä (45 prosenttia). Lähes puolet seuroista on määritellyt julkaisuilleen rinnakkaistallennuspolitiikan, jossa kerrotaan miten ja koska esimerkiksi seuran lehdessä julkaistu artikkeli voidaan tallentaa avoimeen julkaisuarkistoon. Kyselyn perusteella avoimen vertaisarvioinnin hyödyntäminen on kuitenkin edelleen harvinaista. Vuonna 2018 teetetyssä selvityksessä huomattiin myös, että avoin vertaisarviointi herättää tiedeyhteisössä ristiriitaisia näkemyksiä.

Tieteelliset seurat julkaisevat aktiivisesti suurellekin yleisölle suunnattuja julkaisuja, kuten lehtiä ja kirjoja. Julkaisutoiminta on tieteellisille seuroille myös tärkeä tulonlähde, ja avoimeen julkaisemiseen siirtyminen on aiheuttanut osalle seuroista taloudellisia ongelmia. Vaikka Suomessa kotimaisten avointen tieteellisten julkaisujen rahoitusmalli on toistaiseksi ratkaisematta, suuri osa julkaisevista seuroista pystyy tarjoamaan tutkijoille avoimia julkaisumahdollisuuksia.

Graafi, jossa kuvataan tieteellisten seurojen toimintaa toimintakulttuurin ja julkaisemisen avoimuuden saralla. Tieteellisistä seuroista noin 40 prosenttia ilmoittaa, että monikielinen toiminta on keskeinen osa niiden toimintaa, noin 50 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa, ja noin 10 prosenttia ilmoittaa, että niillä ei ole monikielistä toimintaa. Tieteellisistä seuroista reilut 30 prosenttia ilmoittaa, että osallistuminen avoimen tieteen kehitystyöhön on keskeinen osa niiden toimintaa ja reilut 40 prosenttia ilmoittaa, että osallistuminen avoimen tieteen kehitystyöhön on vähäinen osa niiden toimintaa. Noin 20 prosenttia ilmoittaa, ettei osallistuminen avoimen tieteen kehitystyöhön kuulu niiden toimintaan, ja noin 5 prosenttia ilmoittaa, ettei osaa sanoa. Tieteellistä seuroista noin 25 prosenttia ilmoittaa, että talouden ja hallinnon läpinäkyvyys on keskeinen osa niiden toimintaa. Hieman alle 30 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Hieman alle 40 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan, ja alle viisi prosenttia ei osaa sanoa. Tieteellisistä seuraoista noin 25 prosenttia ilmoittaa, että avoimesta tieteestä vastaava asiantuntija tai työryhmä on keskeinen osa niiden toimintaa. Hieman alle 30 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Noin 40 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan, ja muutama prosentti ei osaa sanoa. Tieteellisistä seuroista noin 45 prosenttia ilmoittaa, että avoimesti saatavilla olevien ja vertaisarvioitujen julkaisujen julkaiseminen on keskeinen osa niiden toimintaa. Hieman yli 10 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Hieman alle 40 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan, ja muutama prosentti ei osaa sanoa. Tieteellisistä seuroista hieman alle 30 prosenttia ilmoittaa, että viiveellä julkaistavien, avoimesti saatavilla olevien ja vertaisarvioitujen julkaisujen julkaiseminen on keskinen osa niiden toimintaa. Noin 20 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäin — *Kuvio 1. Kuinka keskeisiä avoimen toimintakulttuurin ja julkaisemisen osa-alueet ovat tieteellisen seuran toiminnassa? N=101*–*116.*

Tutkimusaineistojen ja oppimisen avoimuus

Kyselyn perusteella tutkimusaineistojen avoimuuteen liittyvät tehtävät ovat toistaiseksi harvinaisia tieteellisissä seuroissa. Vain pieni osa tieteellisistä seuroista kerää tai tallentaa tutkimusaineistoja, joten tutkimusaineistojen avoimuus näyttäytyy suurimmalle osalle seuroista julkaisutoiminnan kautta julkaisun datapolitiikan määrittelynä (kuvio 2). Datapolitiikassa määritellään aineistojen avoimuuteen liittyvät periaatteet, kuten tuleeko aineisto tallentaa avoimesti ennen julkaisemista. Osa seuroista kuitenkin tarjoaa myös tutkimusaineistoja avoimesti käyttöön. Lisäksi noin 10 prosenttia seuroista tarjoaa koulutusta tutkimusaineistojen avaamiseen.

Tieteelliset seurat järjestävät aktiivisesti avoimia koulutustilaisuuksia, mutta oppimateriaaleja ei kovin usein tarjota avoimeen käyttöön. Osa seuroista saa tuloja koulutuksien järjestämisestä, mikä saattaa estää esimerkiksi tilaisuuksien tai oppimateriaalien avoimuutta. Harvat tieteelliset seurat tarjoavat koulutuksia avoimesta oppimisesta.

Graafi, jossa kuvataan tutkimusaineistojen ja oppimisen avoimuutta tieteellisissä seuroissa. Tieteellisistä seuroista reilut 30 prosenttia ilmoittaa, että julkaisun datapolitiikan määrittäminen on keskeinen osa niiden toimintaa, ja hieman alle 20 prosenttia ilmoittaa, se on vähäinen osa niiden toimintaa. Hieman alle 40 prosenttia ilmoittaa, että se sei kuulu niiden toimintaan, ja hieman alle 10 prosenttia ilmoittaa, ettei osaa sanoa. Tieteellistä seuroista noin 15 prosenttia ilmoittaa, että aineistojen tai metatietojen tarjoaminen avoimesti käyttöön on keskeinen osa niiden toimintaa, ja noin 15 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Hieman alle 60 prosenttia ilmoittaa, että se ei kuulu niiden toimintaan, ja muutama prosentti ilmoittaa, ettei osaa sanoa. Tieteellisistä seuroista hieman alle 10 prosenttia ilmoittaa, että tutkimusaineistojen kerääminen ja/tai säilyttäminen on keskeinen osa niiden toimintaa. Noin 25 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Noin 60 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan, ja muutama prosentti ilmoittaa, ettei osaa sanoa. Tieteellisistä seuroista hieman alle 10 prosenttia ilmoittaa, että avoimen tutkimusinfrastruktuurin ylläpitäminen on keskeinen osa niiden toimintaa. Alle 25 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Yli 60 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan, ja muutama prosentti ilmoittaa, ettei osaa sanoa. Tieteellisistä seuroista muutama prosentti ilmoittaa, että koulutuksen tarjoaminen tutkimusaineistojen avaamisesta on keskeinen osa niiden toimintaa. Noin 10 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Noin 90 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan. Tieteellisistä seuroista hieman yli 30 prosenttia ilmoittaa, että avointen koulutustilaisuuksien tarjoaminen on keskeinen osa niiden toimintaa. Yli 30 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Noin 30 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan, ja muutama prosentti — *Kuvio 2. Kuinka keskeisiä avoimien tutkimusaineistojen ja avoimen oppimisen osa-alueet ovat seuran toiminnassa? N=108–112.*

Seurat tutkimusetiikan edistäjinä

Selvityksen perusteella tutkimusetiikkaan liittyvä toiminta ei useimmiten kuulu tieteellisten seurojen toimintaan tai on vain vähäinen osa sitä (kuvio 3). Tieteellisillä seuroilla on kuitenkin asiantuntemusta erityisesti oman tieteenalansa tai tutkimuskenttänsä tutkimuseettisistä kysymyksistä, ja jotkut seurat tarjoavat alakohtaisia tutkimuseettisiä ohjeita.

Hyvää tieteellistä käytäntöä rikkovat tapaukset ovat toistaiseksi olleet harvinaisia tieteellisten seurojen toiminnassa. Vain viisi seuraa raportoi kyselyssä loukkausepäilyistä. On kuitenkin mahdollista, että loukkausepäilyt lisääntyvät esimerkiksi kansainvälistymisen seurauksena, sillä eri maissa tutkijoilla saattaa olla erilainen käsitys hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Osa seuroista järjestää tutkimusetiikkaan liittyviä keskustelutilaisuuksia.

Graafi, jossa kuvataan tieteellisten seurojen toimintaa tutkimusetiikan saralla. Tieteellisistä seuroista noin 5 prosenttia ilmoittaa, että Tutkimuseettisen neuvottelukunnan tieteenalakohtaisten eettisen ohjeiden kehittäminen tai siihen osallistuminen on keskeinen osa niiden toimintaa. Hieman yli 20 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Hieman yli 60 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan, ja hieman alle 10 prosenttia ilmoittaa, ettei osaa sanoa. Tieteellisistä seuroista hieman yli 10 prosenttia ilmoittaa, että jäsenistölle tiedottaminen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan tieteenalakohtaisten eettisen ohjeiden kehittämisestä on keskeinen osa niiden toimintaa. Yli 30 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Hieman yli 60 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan, ja muutama prosentti ilmoittaa, ettei osaa sanoa. Tieteellisistä seuroista hieman alle 10 prosenttia ilmoittaa, että hyvään tieteelliseen käytäntöön tai alakohtaiseen tutkimusetiikkaan liittyvän koulutuksen tai ohjauksen tarjoaminen on keskeinen osa niiden toimintaa. Hieman alle 30 prosenttia ilmoittaa, että se on vähäinen osa niiden toimintaa. Hieman yli 60 prosenttia ilmoittaa, ettei se kuulu niiden toimintaan, ja muutama prosentti ilmoittaa, ettei osaa sanoa. — *Kuvio 3. Kuinka keskeisiä tutkimusetiikkaan liittyvät tehtävät ovat seuran toiminnassa? N=101–105.*

Seurojen rooli tulevaisuudessa?

Vaikka osa tieteellisistä seuroista toimii aktiivisesti vastuullisen tieteen edistäjinä, kokonaisuudessaan avoimen tieteen ja erityisesti tutkimusetiikan eri osa-alueiden merkitys tieteellisten seurojen toiminnassa on melko vähäinen. Koska tieteellisillä seuroilla on merkittävä kansallinen rooli tieteen edistäjinä ja tieteestä viestijöinä, niillä olisi kuitenkin annettavaa tulevaisuudessa erityisesti edustamansa tieteenalan alakohtaisen avoimen tieteen ja tutkimusetiikan kehittämiseen.

Kyselystä käy ilmi, että tieteelliset seurat toimivat jo nyt aktiivisesti erilaisissa tieteen kehittämis- ja asiantuntijatehtävissä. Useat seurat kertoivat vastauksissaan olevansa myös halukkaita lisäämään näitä tehtäviä tulevaisuudessa.

Elina Late työskentelee tutkijana Julkaisufoorumissa.

Lue lisää:

Tieteelliset seurat Suomessa 2018: https://doi.org/10.23847/isbn.9789525995183

Tieteelliset seurat