Kustantajan näkökulma tekijyyteen

Kustantaja haluaa julkaista kiinnostavaa ja merkittävää kirjallisuutta ja saattaa sovitut julkaisuhankkeet menestyksellisesti lukijoiden ulottuville. Tiedejulkaisemisen erityispiirre on korkeatasoisen vertaisarviointimenettelyn toteuttaminen. Sen vuoksi julkaisuprosessissa on arviointi-, palaute- ja muokkausvaiheita, joiden aikana myös tekijyyteen liittyvät kysymykset saattavat joskus nousta uudelleen keskusteluun.

”Teos” ja ”tekijä” ovat tekijänoikeuslain keskeiset käsitteet, joiden parissa kustantaja toimii. Perinteisten kustantajien elinkeinona on valmistaa ja myydä kappaleita teoksista, joista kustantajalla on kustannussopimus. Teokseen liittyy taloudellisia ja moraalisia oikeuksia. Tekijä voi siirtää taloudellisia oikeuksia esimerkiksi kustantajalle, mutta moraalisia oikeuksia ei yleensä siirretä. Moraalisten oikeuksien piiriin kuuluu, että tekijä tunnustetaan ja osoitetaan teoksen tekijäksi eikä muilla ole oikeutta muuttaa teosta. Kustantajalle on välttämätöntä tietää teoksen tekijä voidakseen sopia teoksen julkaisemisesta.

Kustantajan harras toive on, että tekijyydestä on sovittu jo ennen kuin kustantajaan otetaan yhteyttä. Kustantaja haluaa pysytellä tekijyyden ongelman ulkopuolella eikä halua joutua välimieheksi tekijyysneuvotteluissa. Epäselvä tekijyys on kuitenkin myös kustantajan ongelma. Tekijänoikeuslaissa todetaan, että mikäli tekijää ei ole lain edellyttämällä tavalla ilmaistu, edustaa julkaisija tai kustantaja tekijää. Kustantajan intressissä siis on, että tekijän nimi ilmenee tekijänoikeuslain edellyttämällä tavalla selvästi teoksen kappaleesta.  

Kustantajan harras toive on, että tekijyydestä on sovittu jo ennen kuin kustantajaan otetaan yhteyttä.

Monet kustantajat pyrkivät suojautumaan tekijänoikeudellisesti kiistanalaisen aineiston julkaisemiselta kirjaamalla kustannussopimukseen pykälän, joka vastuuttaa tekijän, jos tämä sisällyttää käsikirjoitukseen muiden henkilöiden tekijänoikeutta loukkaavaa aineistoa. Käytännössä kustantajan on mahdotonta vedenpitävästi tarkistaa, sisältääkö uuden teoksen käsikirjoitus esimerkiksi plagioitua aineistoa. Jos julkaisun ilmestyttyä plagioinnin kohde riitauttaa julkaisuasian, myös kustantaja joutuu siinä osalliseksi ja syytetyksi.

Kustannussopimuksessa tekijä ei luovuta tekijänoikeutta kustantajalle. Hän luovuttaa vain ”oikeuden painamalla tai senkaltaista menetelmää käyttäen monistaa ja julkaista kirjallisen tai taiteellisen teoksen”. Kustantaja lähtee tekijänoikeuslain tulkinnasta: ”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, - -” (tekijänoikeuslain 1 §). Kirjallisen teoksen luominen tulkitaan yleensä kirjoittamiseksi tai kirjoittamiseen osallistumiseksi. Yleisen kirjallisuuden kustantamisesta on peräisin tulkinta, jonka mukaan haamukirjoittajuus on tekijyyttä: jos yksi sanelee ja toinen kirjoittaa, kirjoittaja on tekijä. Tekijyydestä voidaan kuitenkin sopia toisin tekijöiden välisellä sopimuksella. Se jolle tekijänoikeus on syntynyt, voi luovuttaa tekijänoikeutensa teokseen osittain tai jopa kokonaan.

Kirjoittaja tulee harvoin ajatelleeksi, että kustantajaa kiinnostavat myös taitto ja typografia. Näihin kytkeytyvät ulkoasu, markkinointiin liittyvät seikat ja bibliografinen puoli. Kustantaja joutuu pohtimaan sitäkin, miltä monen tekijän teoksen selkämys ja kansi näyttävät. Laitetaanko näkyviin esimerkiksi vain ensimmäinen tekijä. Myös uutuusluetteloissa ynnä muissa usein joudutaan listaamaan vain tietyn merkkimäärän verran bibliografisia tietoja; silloin monitekijäisten teosten tekijälistaa ei saa näkyviin. Kustantaja mielellään näkisi sellaisen ratkaisun, ettei teoksella ole kovin monta tekijää. Kolmea suurempi tekijämäärä mutkistaa jo asioita. Kysyä voi lisäksi, kuinka uskottavaa on, että koko teoksella on kovin monta tekijää tai toimittajaa.

Kommunikoinnissaan kirjan tekijöiden kanssa kustantaja joka tapauksessa kohtelee tekijä- tai toimittajaryhmää yksiäänisenä. Kustantaja ei siis käy ratkomaan tekijöiden välisiä erimielisyyksiä.

Kun kyseessä on toimitettu artikkelikokoelma, on toimittaja se, joka hoitaa yhteydenpidon kustantajaan. Toimittajan ja kirjoittajan roolit ja tekijänoikeudet todetaan kustannussopimuksessa, joka solmitaan erikseen kummankin kanssa. Toimittaja vastaa kirjoittajien aineistojen kokoamisesta ja täydelliseksi käsikirjoitukseksi tuottamisesta. Toimittajalla on myös täysi tekijänoikeus teoksen rakenteeseen ja toimitukselliseen materiaaliin. Kirjoittajalla on tekijänoikeus hänen omaan osuuteensa teoksesta mutta ei teoksen kokonaisuuteen. Kirjoittaja vastaa lisäksi siitä, että hänellä on kaikki tekijänoikeudet omaan osuuteensa ja että hänellä on oikeus myöntää aineistoa koskeva kustannusoikeus kustantajalle. Tämä koskee esimerkiksi artikkelin kuvia ja kuvioita, joiden julkaisuoikeudet voi toki hankkia myös toimittaja tai erityistapauksessa kustantaja, jos asiasta sovitaan erikseen.

Kustannussopimuksesta kannattaa panna tarkkaan merkille myös rinnakkaistallentamisen ehdot ja mahdolliset embargoajat. Ennakoidakseen mahdollisia tulevia julkaisumuotoja kustantajat usein pyytävät kustannussopimuksessa sähköisen julkaisemisen oikeudet silloinkin, kun niitä ei välittömästi käytetä. Kotimaiset kustantajat eivät hamua oikeuksia tai rajoita rinnakkaistallentamista ahneuttaan vaan ylipäänsä mahdollistaakseen kustannustoiminnan. Toisin kuin kansainväliset jättikustantamot, kotimaiset tiedekirjojen kustantajat eivät tee merkittävää voittoa vaan yrittävät pysyä hengissä.

Otamme seuraavassa esiin muutamia sellaisia kysymyksiä, joihin tiede- tai tietokirjojen kustantamisen yhteydessä on viime vuosina törmätty.

Rajanveto tekijöiden ja toimittajien välillä

Peruskysymys on jo se, onko kyseessä toimitettu artikkelikokoelma vai usean kirjoittajan yhdessä kirjoittama monografia. Tavallisesti usean kirjoittajan teos on artikkelikokoelma, jolla on yksi tai useampia toimittajia. Artikkelikokoelman ja monografian rajanveto on noussut aiempaa selvemmin esiin julkaisufoorumiluokituksen vuoksi ja kytkeytyy sen soveltamiseen yliopistojen rahanjakomallissa.

Monografiassa koko tekijäryhmä vastaa koko tekstistä, jolloin myös tekijänoikeus yksittäiseen lukuun ja sen sisältämiin tuloksiin on koko kirjoittajajoukolla. Esimerkiksi nuoren tutkijan kannattaa harkita, tuleeko hän tällaiseen menettelyyn suostuessaan luovuttaneeksi vaikkapa väitöstutkimuksensa keskeisten tulosten tekijänoikeuksia koko tutkimusryhmälle. Esiin onkin noussut tapauksia, joissa yksittäinen kirjoittaja kuitenkin haluaa kirjan luvun omiin nimiinsä eli näkee sen artikkelinaan.

Monografiatulkinta on paikallaan ainoastaan silloin, kun koko tutkimusryhmä on tuottanut tuloksia ja kirjoittanut tutkimusta aidosti yhteistyössä. Kirjoittajaryhmän jäsenten erilaisia rooleja voidaan signaloida kirjoittajien järjestyksellä, jos se poikkeaa aakkosjärjestyksestä. Vastuukirjoittaja merkitään silloin ensimmäiseksi.

Kustantajaa ohjeistaa ison tekijäjoukon merkitsemiseen Suomen standardisoimisliiton standardi SFS 4414. Sen mukaan toimittaja tai kokooja ilmoitetaan nimiösivulla mutta pitkä tekijäluettelo voidaan painaa nimiösivun kääntöpuolelle. Perusoletuksena on kirjoittajuus, ja poikkeavat roolit on merkittävä selvästi, esimerkiksi ”toimittaja” tai ”toimittanut”, ”kokooja”, ”kuvittaja”, ”kääntäjä” ja niin edelleen.

Toimittajan ja kirjoittajien tekijänoikeus

Joskus voi käydä niinkin, että kirjoittajilla on suurempi kiire saada teos markkinoille kuin toimittajalla. Tällöin kuvaan astuu toimittajan tekijänoikeus teoskokonaisuuteen suhteessa kirjoittajien oikeuteen omaan osuuteensa. Aina kannattaa pyrkiä neuvottelu- ja sovintoratkaisuun. Jos tilanne täysin lukkiutuu, voi kirjoittajajoukko irtautua teoshankkeesta ja perustaa uuden.

Selustan varmistamiseksi joudutaan ääritilanteessa hankkimaan juristin lausunto asian riitauttamisen varalta. Esimerkiksi tutkimusryhmän johtajallakaan ei yleensä tulkita olevan oikeutta estää alaistensa julkaisuhanketta, jos ongelma on ilmennyt toimitusprosessissa − eikä se olisi työnantajankaan etu. Kustantaja toki toivoo, ettei teoksen toimittamisessa ajauduta umpikujaan vaan pyritään aina kaikkia tekijänoikeuden haltijoita tyydyttävään ratkaisuun.

Plagiointi ja tekijyys

Tiedejulkaisemisessa esiin tulevat ongelmat eivät yleensä liity niinkään paljon tekijyyteen kuin kysymyksiin plagioinnista. Niitäkin esiintyy onneksi harvoin. Plagiointiepäilyn nostaa yleensä esiin tarkkasilmäinen vertaisarvioija.

Kyse ei ole aina tyypillisestä tapauksesta, jossa esiintyy sanasanaista suoraa lainausta toisesta teoksesta ilman, että osoitetaan lähde ja käytetään lainausmerkkejä. Joskus referee huomaa itseplagiointia eli pitkiä suoria osuuksia tekijän aiemmista julkaisuista ilman, että ne sellaisiksi osoitetaan.

Tulkinnanvaraisimpia tapauksia ovat ideavarkausepäilyt, jolloin ei ole mainittu idean alkulähdettä. Lähteeseen viittaaminen voi myös olla puutteellista siten, ettei lähteen roolia idean esittäjänä tuoda esiin vaan ajatus esitetään kirjoittajan nimissä. Plagioinnissakin on pohjimmiltaan kyse tekijyydestä, mutta toisella tasolla kuin teoksen kirjoittajien, toimittajien ja mahdollisten avustajien osoittamisessa.

Tutkimusryhmä tekijänä

Suomen lainsäädännön puitteissa kirjaidean keksijälle ei siirry tekijänoikeutta kirjalliseen teokseen. Tekijänoikeus syntyy idean toteuttajalle, kirjoittajalle. Tutkimusryhmälle kirja on usein tutkimushankkeen sivutuote, tärkeintä ovat tutkimukselliset löydöt. Tosin nekin yleensä osoitetaan lähdeviittein. Kirjan tekijänoikeuksien kannalta sen sijaan olennaista on, kuka on luonut teokselle kirjallisen ilmiasun, kirjoittanut sen.

Eri tieteenaloilla on tällä hetkellä erilaisia käytäntöjä tutkimusryhmän merkitsemisessä teoksen tekijöiksi. Humanistisilla aloilla nojataan yleensä perinteiseen kirjoittajuuteen ja toimittajan rooliin. Niillä tieteenaloilla, joissa tutkimus on vanhastaan ollut nimenomaan tutkimusryhmien toimintaa (erityisesti ns. laboratoriotieteet), on ollut tapana, että tutkimusryhmän johtajan nimi on tekijäluettelossa viimeisenä. Häntä on pidetty keskeisenä ideoijana. Tieteidenvälisissä ja monitieteisissä hankkeissa näkee sitäkin, että tutkimusryhmän johtajalle osoitetaan teoksessa kiitokset mutta häntä ei merkitä tekijäksi. Tällöin toisen tradition piiristä tullut tutkija voi kokea tilanteen ideavarkautena. Tekijyydestä on siis syytä sopia jo julkaisusuunnitelmaa tehtäessä.

On myös mielenkiintoista nähdä, ohjaako OKM:n rahanjakomalli muuttamaan käytänteitä suuntaan, jossa mahdollisimman suuri tekijäjoukko saa teoksen nimiinsä. Niin kauan kuin tutkimusryhmän jäsenet ovat saman instituution työntekijöitä, rahanjakomallilla ei ole vaikutusta, mutta eri instituutioiden osuutta ei jyvitetä, joten usean eri yliopiston välisissä tutkimusryhmissä voi olla eduksi saada jokaisen osapuolen edustaja merkityksi tekijäksi. Kustantaja toki toivoo, että tekijöiksi merkitään vain aidosti teoksen kirjoittamiseen osallistuneita.

Tekijyys wikimaailmassa

Erityisesti sähköinen julkaiseminen tuo mukanaan uudentyyppisiä yhdessä kirjoittamisen muotoja (avoin yhteiskirjoittajuus tai -tekijyys, ks. TENKin suositus Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen). Eri asia on, pysyvätkö julkaisurekisterit sekä kirjasto- ja tutkimustietokannat mukana kehityksessä. Tutkijoita on vaikea saada osallistumaan hankkeisiin, joiden meritoivuudesta he eivät voi olla varmoja.

Esimerkkinä voi mainita Tieteen termipankin, joka perustuu rajoitettuun talkoistamiseen (engl. niche-sourcing). Ideana on siis se, että kunkin tieteenalan tutkijat ottavat itse vastuuta alansa termitiedon tuomisesta ja päivittämisestä termipankin wikimuotoiseen verkkopalveluun. Samalla käsitesivulla eli termiartikkelilla voi olla myös monia kirjoittajia ja päivittäjiä. Heidän osuutensa näkyvät sivun historiatiedoissa merkkimäärinä. Kovin monia tekijöitä ei kuitenkaan käytännössä luetella julkaisutiedoissa, ja tekijämäärä voi lisäksi muuttua koko ajan. Julkaisutietojen antamiseen on pyritty laatimaan ohjeet. Kun kokemus uusista yhdessä kirjoittamisen muodoista karttuu, joudutaan niitä varmaankin tulkitsemaan uudelleen ja tarkentamaan.

Materiaalin muokkausta ja kierrätystä suosivilla verkkoalustoilla käytetään usein Creative Commons (CC) -lisenssejä, joissa on eri vaihtoehtoja. Jotkin niistä antavat suuria vapauksia materiaalin muokkaamiseen ja uudelleen käyttämiseen. Niihin ja niiden tekijöiden merkitsemiselle asettamiin ehtoihin on hyvä perehtyä ikävien yllätysten välttämiseksi.

Julkaisemisen muodot muuttuvat, muuttuuko tekijyys?

Nykyinen tekijänoikeuslaki keskittyy paljolti teoksen kappaleiden valmistukseen ja siinä puhutaan painosmääristä, mikä on tarvepainatustekniikan kehittyessä vanhentunutta keskustelua. Se kuvaa puutteellisesti sähköisen julkaisemisen maailmaa, jossa kirjatiedostoja ladataan tai niitä jaetaan luettaviksi muilla keinoin.

Kustantamisen kannalta nykyisin keskeistä on tekijän kanssa tuotteistettu kirjallinen teos, jolle voi antaa erilaisia julkaisumuotoja (kova- tai pehmeäkantinen painettu kirja, sähkökirja, äänikirja…). Kirjallinen teos on tuote, joka on tärkeää erottaa muista sähköisistä aineistoista, kuten oppimisympäristöistä ja erilaisista tietokannoista ja arkistoaineistoista. Kirjallisen teoksen voi identifioida ISBN-tunnuksen avulla.

Kun erilaiset yhdessä tekemisen muodot kehittyvät, saattaa käydä niinkin, että käsityksemme tekijyydestä muuttuu. Toistaiseksi tekijänoikeus on hyvin keskeinen akateemisessa toiminnassa ja siksi on tärkeää, että teoksen todelliset tekijät saavat osuutensa riittävän yksiselitteisesti osoitetuksi ja näkyviin.

Tero Norkola on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kustannusjohtaja. Tiina Onikki-Rantajääskö on suomen kielen professori Helsingin yliopistossa. Hän johtaa Tieteen kansallista termipankkia ja toimii luottamustoimenaan SKS:n julkaisuvaliokunnan puheenjohtajana.

_{Lisätietoja:}

_{About the Licences. Creative Commons. https://creativecommons.org/licenses/
Suomen standardisoimisliiton standardi SFS 4414.
Julkaisufoorumi. http://www.julkaisufoorumi.fi/
Tekijänoikeuslaki. 8.7.1961/404. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404
Termityön merkitseminen tutkimustietojärjestelmään ja julkaisuluetteloon. Tieteen termipankki. http://tieteentermipankki.fi/wiki/Termity%C3%B6n_merkitseminen_tutkimustietoj%C3%A4rjestelm%C3%A4%C3%A4n_ja_julkaisuluetteloon
Tieteellisten teosten tekijyydestä sopiminen. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan suositus 2018. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/TENK_suositus_tekijyys.pdf
Tieteen termipankki. http://tieteentermipankki.fi/wiki/Termipankki:Etusivu}