Tiedeviestintäkoulutusta yli rajojen

Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa käynnistettiin syksyllä 2018 20 opintopisteen laajuinen Tiedeviestintä-opintokokonaisuus. Kolmesta opintojaksosta koostuvaa kokonaisuutta rahoittaa vuosina 2018-2021 C.V. Åkerlundin mediasäätiö. Toteutuksesta vastaa Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET yhteistyössä eri alojen tutkijoiden ja muiden tiedeviestintätoimijoiden kanssa.

Opintokokonaisuuden toteutuksesta vastaavana työryhmänä jaamme seuraavassa muutaman tiedeviestinnän opettamiseen liittyvän ajatuksen, jotka pohjautuvat tähänastiseen kokemukseemme.

Sisällöistä osaamiseen

Tiedeviestinnän opintokokonaisuus on alusta pitäen toteutettu yhdistelmäopetuksena eli tutkinto-opetuksen ja jatkuvan oppimisen muotoja yhdistävänä koulutuksena. Siihen on osallistunut Tampereen yliopiston perustutkinto-opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden lisäksi tiedeviestintää tekeviä tai siitä kiinnostuneita viestintä- ja media-alan ammattilaisia ympäri maan. Yhteensä osallistujia on ollut toistasataa. Ohjaajina, luennoitsijoina ja panelisteina on vieraillut kaikkiaan kolmisenkymmentä tiedeviestintää eri näkökulmista lähestyvää asiantuntijaa.

Käsittelemme  opintokokonaisuudessa muun muassa tieteen ja tieteen julkisuuden rakenteita ja tiedeviestinnän käytänteitä, tieteidenvälisyyteen liittyviä pulmia sekä tiedeviestinnän merkitystä yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitäjänä. Opintojaksojen osaamistavoitteet on suunniteltu tukemaan jokaisen osallistujan henkilökohtaisten tavoitteiden asettamista ja työstämistä tiedeviestinnän saralla.

Ensimmäiset opintojaksot Johdatus tiedeviestintään (5 op) ja Tiedeviestinnän käytänteet (5 op) on järjestetty monimuoto-opetuksena siten, että pääosa työskentelystä on tapahtunut itsenäisesti ja vuorovaikutuksessa toisten kurssilaisten kanssa verkossa. Päivän mittaisia kasvokkaistapaamisia on järjestetty kerran kuukaudessa, koronapandemia-aikana etätapaamisina. Kolmas opintojakso Tiedeviestinnän projekti (5–10 op) on perustunut erilaisiin projektitoimeksiantoihin tai osallistujien itse suunnittelemiin tiedeviestintähankkeisiin. Jälkimmäinen lähtökohta on ollut luonteva etenkin niille osallistujille, jotka suorittavat opintoja työnsä ohessa. Mahdollisesti muiden kiireiden jalkoihin jäänyt tiedeviestintäprojekti on näin opinnollistettuna saattanut saada siivet, kun sitä on päässyt työstämään yhdessä muiden osallistujien kanssa ja siitä on saanut rakentavaa palautetta työn eri vaiheissa, ehkä myös työtovereilta tai toimeksiantajilta.

Tiede kuuluu kaikille – ja tiedeviestintäosaaminen kaikille akateemisille asiantuntijoille

Tiedeviestintäkoulutuksen tyypillisimmäksi ja ensisijaiseksi kohderyhmäksi mielletään helposti tutkijat. Kohderyhmään kuuluvat kuitenkin luontevasti myös journalistit sekä tutkimustietoa tuottavissa ja soveltavissa organisaatioissa työskentelevät viestinnän ammattilaiset. Tampereen yliopiston tiedeviestinnän opintokokonaisuus suunnattiin alusta lähtien monialaiselle, sekä taustoiltaan että tavoitteiltaan heterogeeniselle osallistujakunnalle. Se on ollut tarjolla viestintä- ja kielialojen maisterivaiheen tutkinto-opiskelijoiden lisäksi väitöskirjatutkijoille sekä työelämäosallistujille. Perustutkinto-opiskelijat ovat voineet sovittaa sen osaksi perustutkinto-opintojaan. Väitöskirjatutkijoille opintojaksot ovat tarjonneet mahdollisuuden jatko-opintojen aikaiseen ammatilliseen kehittymiseen ja akateemisen asiantuntijuuden lujittamiseen tiedeviestijöinä.

Työnsä ohessa omaehtoisesti kouluttautuvat viestinnän ammattilaiset ovat kertoneet osallistumisensa motiiveiksi muun muassa halun monipuolistaa omaa ammattitaitoaan, nykyisten työtehtävien laajenemisen tiedeviestinnän suuntaan tai tarpeen vahvistaa oman tiedeviestintäosaamisen teoreettista tietopohjaa. Usein mainittu motiivi on myös halu päästä keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia muiden samoja kysymyksiä pohtivien kanssa.

Perustutkinto-opiskelijoiden osalta silmämme ovat avautuneet sille, miten tärkeä tämä aihepiiri on mille hyvänsä asiantuntijauralle suuntaavalle jo maisterivaiheessa – tiedeviestintä on motivoinut opiskelijoita yhtä lailla journalistiikan, kielten kuin yhteiskuntatieteiden alalta. Kurssien avulla opiskelijat ovat päässeet tutustumaan (heille ennestään varsin vieraan) yliopiston kolmannen tehtävän moninaisiin ulottuvuuksiin ja upottamaan myös käsiään saveen. Elämme kuplassa, jos kuvittelemme, että yhteiskunnallinen vuorovaikutus yliopiston kolmantena tehtävänä on yliopisto-opiskelijoille tuttu edes käsitteenä ilman erillistä koulutusta.

Kyky ammentaa tiedepohjaisesta tiedosta ja suunnata viestinsä oikein on akateemisen asiantuntijan tärkeitä osaamisalueita.

Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja tiedeviestinnän kysymykset ovat relevantteja kenelle hyvänsä tutkimuspohjaisen koulutuksen saaneille, jotka suuntaavat oman alansa asiantuntijatehtäviin. Kyse on asiantuntijatiedon rekontekstualisoinnista, sen käsittelystä ja mukauttamisesta kontekstin mukaisiin tarpeisiin. Katsottiinpa asiaa minkä hyvänsä tiedeviestinnän perinteen, tilanteen tai työtehtävän näkökulmasta, kyky ammentaa tiedepohjaisesta tiedosta ja suunnata viestinsä tavoitellulle yleisölle tai yhteistyökumppanille on akateemisen asiantuntijan tärkeitä osaamisalueita.

Tiedeviestintä yhdistelmäopetuksena haastaa ja kannattaa

Useita kohderyhmiä yhteen tuova yhdistelmäopetus tuo haasteensa sekä kurssien sisältösuunnittelulle että pedagogiselle toteutukselle. On selvää, että vuosia viestinnän ammattilaisena toiminut journalisti tai viestintäasiantuntija painii erilaisten kysymysten kanssa kuin vaikkapa kielenopiskelija, jonka urapolku on mahdollisesti vielä reitittämättömän tien päässä ja suhde tiedeviestintään hämärän peitossa. Pedagoginen toteutus onkin ollut tärkeä. Tavoitteenamme on ollut oppimisympäristön rakentaminen dialogiseksi ja osallistujien asiantuntemusta hyödyntäväksi.

Perustutkinto-opiskelijoille yhdistelmäopetukseen osallistuminen on tarjonnut mahdollisuuksia päästä vuorovaikutukseen työelämässä toimivien viestintäammattilaisten kanssa jo opintojen aikana. Vaikka yksittäiset opiskelijat ovat kertoneet epävarmuuden tunteistaan “itseään asiantuntevammassa joukossa”, yksikään ei ole pitänyt tiedeviestinnän kysymyksiä oman asiantuntemuksensa kasvun kannalta vähäpätöisinä – päinvastoin, perustutkintovaiheen opiskelijat ovat kokeneet ajatustensa tieteen vaikuttavuuskysymyksistä avartuneen. Koulutuksen aikana he ovat päässeet pohtimaan omaa suhdettaan tiedeviestintään, asettamaan omia henkilökohtaisia tavoitteitaan ja moni myös työskentelemään oikeassa tiedeviestintäprojektissa. Näissä opiskelijoilla on ollut jopa valinnan varaa, sillä jo pelkästään oman tiedekuntamme sisältä olemme yhteistyömahdollisuuksia kuuluttaessamme saaneet enemmän toimeksiantoja kuin mihin meillä on ollut tarjota opiskelijatiimejä vastaamaan.

Monitieteisesti, kriittisesti ja rakentavasti kohti tulevia koulutuksia

Monitieteisen, moniammatillisen ja moni-ikäisenkin opiskelija- ja ohjaajajoukon kohtaamisissa voi syntyä monenmoista jännitettä. Tieteidenvälinen toiminta edellyttää halua katsoa oman horisontin ulkopuolelle, ja siksi se voi herättää usein pelkoa. Yliopistoyhteisöissä moni pelkää olevansa tyhmä, ja monitieteisissä ryhmissä erityisen tyhmä. Heterogeenisessa joukossa on hyvä tilaisuus harjoitella tiedeviestintää eri alojen ihmisten kanssa.

Myös perusymmärrys sekä tieteestä että viestinnästä voi toisinaan automatisoitua vastaamaan lähinnä sitä, mikä on itselle entuudestaan tuttua. Osa opintosisällöistä on väistämättä joillekin tutumpaa kuin joillekin toisille, mutta uutta on ollut tarjolla kaikille. Monista palautteista olemme saaneet lukea, miten opinnot ovat avanneet silmiä koko tiedeviestinnän kentän laajuudelle, jos aiemmin omat ajatukset ovat kiinnittyneet lähinnä hyvin konkreettisiin tai vain yhden tieteenalan horisontista katsoviin kysymyksiin.

Perusymmärrys tieteestä ja viestinnästä voi automatisoitua vastaamaan lähinnä sitä, mikä on itselle entuudestaan tuttua.

Tampereen yliopiston tarjoaman Tiedeviestinnän opintokokonaisuuden yhtenä kehyksenä on ollut tiedeviestinnän ymmärtäminen konkreettisten taitojen lisäksi monitieteisenä tutkimusalana, jossa lähestymistavat, näkökulmat ja tiedonintressit vaihtelevat. Tämä tarkoittaa myös kriittistä katsetta tiedeviestinnän käytänteisiin, esimerkiksi teknologiavetoisuuteen ja tarinallisuuden pakkoon. Tällaisia näkökulmia koulutukseen ovat tuoneet muun muassa tieteentutkimuksen ja journalistiikan näkökulmat. Tiedeviestinnän hyviä käytäntöjä edistäviä näkökulmia olemme kuulleet esimerkiksi kieli- ja käännöstieteilijöiden ja puheviestinnän alaan kuuluvista puheenvuoroista.

Yksi iso haaste moniäänisessä koulutuskokonaisuudessa on erilaisten tutkija- ja ammattilaisäänien saattaminen dialogiin rakentavalla tavalla. Kriittisyyden ja rakentavuuden yhdistäminen hedelmällisellä tavalla lienee tosin muutenkin yliopistokoulutuksen kynnyskysymyksiä. Jatkossa tulemme pohtimaan myös, millä tavoin tiedeviestinnän koulutustarjontamme voi palvella aikuisten tiedekasvatusta. Tarvetta olisi koulutuskokonaisuudelle, joka voisi toimia opintopakettina kenelle tahansa, joka haluaa paremmin ymmärtää, ’mistä sitä tiedettä oikein tulee’, sekä oppia hahmottamaan laajemmin erilaisten tieteenalojen pyrkimyksiä päästä keskusteluyhteyteen yhteiskunnan erilaisten toimijoiden kanssa.

_{Lisätietoja:}

_{Kivimäki, Sanna (2019). Monitieteisyys - helpommin sanottu kuin tehty. Teoksessa Heikkilä, Mari & Tammi, Tuukka (toim.) Viheliäs tiede - ja muita vaikeita uutisia. Tampere: Vastapaino, 25-31.}

_{Mikkeli, Heikki & Pakkasvirta, Jussi (2007). Johdatus monitieteisyyteen, tieteidenvälisyyteen ja poikkitieteisyyteen. Helsinki: WSOY}

_{Poutanen, Petro & Laaksonen, Salla-Maaria (2019). Faktat nettiin! Asiantuntijaviestintä sosiaalisessa mediassa. Helsinki: Gaudeamus.}

_{Seppä, Satu & Luostarinen, Heikki (2020). Yhdistelmäopetuksen käsikirja: Kokemuksia tutkinto-opetuksen ja jatkuvan oppimisen yhdistämisestä Tampereen yliopistossa. Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET, Tampereen yliopisto https://trepo.tuni.fi/handle/10024/123285}

_{Strellman, Urpu & Vaattovaara, Johanna toim. (2013). Tieteen yleistajuistaminen. Helsinki: Gaudeamus. Tampereen yliopiston tiedeviestinnän opintokokonaisuus (2020-2021): https://research.tuni.fi/comet/tivi/}