Miten rakennetaan hyvä tiedetyöpaja nuorille?

Nuorille suunnatut tiedetyöpajat ovat yksi tapa innostaa seuraavia sukupolvia tieteen ja tutkimuksen pariin. Parhaiten työpajat onnistuvat silloin, kun järjestäjät ovat selvillä omista tavoitteistaan sekä kohderyhmän valmiuksista. Hyvän tiedetyöpajan aihe on tarkkaan rajattu ja konkretisoitu. Onnistuneen työpajan viimeistelee toimiva rakenne, joka löytyy kokeilemalla.

Tiedetyöpajan lähtökohdat selviksi

Tiedetyöpajan suunnittelu kannattaa aloittaa omien tavoitteiden kirkastamisesta. Miksi työpaja järjestetään? Mitä sillä tavoitellaan? Tavoitteiden selvittäminen helpottaa työpajan aiheen ja kohderyhmän rajausta. Joskus keskustelu tavoitteista voi päätyä myös siihen lopputulokseen, ettei nuorille suunnattu tiedetyöpaja täytä toivottuja tavoitteita. Sekin on tärkeä huomio. Tiedetyöpajaa ei kannata järjestää pelkästä järjestämisen ilosta.

Kun omat lähtökohdat ovat selvät, tulee huomio kiinnittää kohderyhmän lähtökohtiin. Mitä työpajan osallistujat tietävät käsiteltävästä aiheesta? Vaaditaanko osallistumiseen jotain muita tietoja tai taitoja? Kohderyhmän osaaminen vaikuttaa sekä työpajan aiheen valintaan että käsittelyyn.

Miksi työpaja järjestetään? Mitä työpajan osallistujat tietävät aiheesta, ja vaaditaanko osallistumiseen joitakin tietoja tai taitoja?

Kohderyhmän tunteminen on tärkeää myös työpajan vaikuttavuuden näkökulmasta. Uusi tieto jää todennäköisemmin mieleen, jos se yhdistyy johonkin tuttuun elementtiin. Mieti, minkälaisessa ympäristössä kohderyhmä elää, ja etsi vaihtoehtoja työpajan toteutustapaan tai aiheeseen sieltä. Työpaja voi lainata nuorille tutun pelin rakennetta tai esitellä aurinkokunnan mittasuhteita jumppasalin lattiaviivoihin suhteutettuna.

Aiheen valinta ja konkretisointi

Tiedetyöpajan aiheen laajuus tulee suhteuttaa käytettävissä olevaan aikaan. Jos suunnitteilla on kertaluonteinen, tunnin mittainen työpaja, on käsiteltävän aiheen oltava huomattavasti suppeampi kuin koko päivän mittaisessa työpajassa. Kohderyhmä täytyy ottaa aiheen valinnassa huomioon, mutta hyvin valittu aihe palvelee aina myös työpajan järjestäjän tavoitteita.

Aiheen valinnan jälkeen seuraa työpajan suunnittelun haastavin osa, aiheen konkretisointi. Tiedetyöpaja eroaa tiedeluennosta siinä, että nuoret osallistuvat aiheen käsittelyyn jollakin konkreettisella tavalla. Miten työpajan aiheen voisi tehdä konkreettiseksi? Voiko aihetta katsella, koskea tai mitata? Voiko teoriaa tai esimerkkiä kokeilla käytännössä?

Voiko aihetta katsella, koskea tai mitata? Voiko teoriaa tai esimerkkiä kokeilla käytännössä?

Kaikilla tieteenaloilla tutkimusaiheet eivät käänny helposti käsin kosketeltaviksi. Silloin konkretisoinnin avuksi tarvitaan aiheen ulkopuolisia keinoja. Vuodesta 2009 asti järjestetyssä Tieteen päivien Nuorten päivässä on nähty hyviä esimerkkejä tästä. Helsingin yliopiston valtiotieteilijöiden kehittämä Yhteiskuntasimulaattori simuloi yhteiskunnan toimintaa pelillistämisen keinoin. Työpajan osallistujille jaetaan aluksi kortit, jotka kertovat heidän yhteiskunnallisesta asemastaan. Pelin aikana he pääsevät äänestämään ajankohtaisista kysymyksistä, joiden yhteiskunnallisia seurauksia simuloidaan yhdessä. Lähi-idän, Ateenan ja Rooman instituuttien sekä Tiedeinstituuttifoorumin ideoimassa työpajassa nuoret pääsivät tutustumaan historiallisiin mysteeriuskontoihin sekä niihin kuuluneisiin salaisiin rituaaleihin. Aiheeseen perehdyttyään nuorten muodostamat pienryhmät rakensivat asiantuntijoiden ohjauksessa omat mystiset rituaalinsa. Helsingin yliopiston tiedekasvatuskeskuksen työpajassa tiedonhankinnasta tehtiin kiinnostavaa rinnastamalla se salapoliisityöhön. Tutkija vai etsivä? -työpajassa osallistujat selvittivät arvoitusta tutkimalla oikeista historiallisista tietokannoista löytyviä vihjeitä.

Toimiva rakenne löytyy testaamalla

Kun aihe on konkretisoitu ja työpajan sisältö alkaa olla selvillä, tarvitsee hyvä tiedetyöpaja vielä toimivan rakenteen. Mieti, kuinka paljon aikaa eri vaiheisiin menee, ja suunnittele tasapainoinen aikataulu, jossa itse tekemiselle on varattu enemmän aikaa kuin alustukselle ja ohjeistukselle. Myös nuorten kysymyksille ja työpajan purkuun kannattaa varata aikaa.

Toimivan työpajan rakenne ei välttämättä synny etukäteen suunnittelemalla, vaan vasta kokemus näyttää, kuinka paljon aikaa eri toimintoihin täytyy varata. Myös työpajaan osallistuvat ryhmät ovat erilaisia. Siksi kannattaa pohtia etukäteen vaihtoehtoisia etenemistapoja, jos johonkin asiaan menee enemmän tai vähemmän aikaa kuin suunnittelit.

Mitä tiedetyöpajan jälkeen tapahtuu?

Lopuksi on hyvä pohtia, miten työpajan aiheen käsittely jatkuu työpajan jälkeen. Kouluryhmille voi jakaa materiaaleja, joiden avulla työpajassa opittuja asioita voidaan syventää oppitunneilla. Myös yksittäisille aiheesta innostuneille osallistujille voi varata lisämateriaalia itseopiskeluun.

Jos työpajalle on suunnitteilla jatkoa, kannattaa harkita myös palautteen keräämistä osallistujilta. Pohdi tarkkaan, minkälaista tietoa tarvitsette osallistujilta kehittääksenne tiedetyöpajastanne vielä paremman.