Tutkittu tieto ja yhteinen muisti kerryttävät dokumentoitavaa historiaa Suomen sateenkaariyhteisölle. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2024 voittanut Sateenkaarihistorian ystävät ry koordinoi toimintaa ja luo siltoja sukupolvien välille.
Kaura Raudaskoski [kuvassa neljäs oikealta], olet Sateenkaarihistorian ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja ja yhdistyksen julkaiseman verkkolehden entinen toimitussihteeri. Valtionpalkinnon myöntöperusteluissa kiitetään erityisesti verkkosivujanne. Mikä merkitys niillä on sateenkaariyhteisölle?
Kaura Raudaskoski: Verkkolehti on keskeinen, pysyvä osa yhdistyksen toimintaa. Julkaisemme siinä tutkittua tietoa sateenkaariyhteisöstä eri näkökulmista. Meille on hyvin tärkeää, että hankkeista ja tapahtumista on olemassa taho, joka pysyy ja kertyy. Verkkosivusto on niin ikään keskeinen osa toimintaa. Olemme koonneet sivustolle tietoa muun muassa ajankohtaisista asioista, historiallisesta aikajanasta, kokoelmista ja julkaisuista.
Sateenkaariyhteisön historiaa ei ole tallennettu vain meidän sivustollemme, vaan sitä löytyy monista paikoista ja arkistoista. Tallentaminen on keskitetty Työväenmuseo Werstaaseen ja Työväen Arkistoon, jotka arkistoivat ja tallentavat historiaa ammattimaisesti. Esimerkiksi Ruotsissa on toisin. Siellä monet pienet sateenkaariyhteisöstä kumpuavat yhdistykset ylläpitävät arkistoja. Yhdistykset ovat isoja arkistoja lähempänä jäsentensä aineistoa, jolloin muistitiedon saaminen on helpompaa. Jos taas tallentajaa ei tunne, kuten Suomessa voi käydä, kynnys luovuttaa oma henkilökohtainen aineisto voi olla tosi korkea. Ei ole enää omissa käsissä, mihin aineisto päätyy ja mitä sille tehdään. Arkistointitahoilla on siis puolensa ja puolensa. Kiinnostavasti ruotsalaista sateenkaarihistoriaa löytyy myös meiltä ja meidän historiaamme Ruotsista. On tiedettävä, mistä etsiä. Kerromme arkistoista ja tiedonlähteistä verkkosivuillamme.
Miksi yhdistyksenne perustettiin ja onko sillä sisaryhdistyksiä muualla?
Kaura: Sateenkaarihistorian ystävät ry perustettiin vuonna 2020 jatkamaan sateenkaarikuukauden koordinointia. Marraskuuksi vakiintunutta sateenkaarikuukautta oli vietetty Suomessa siinä vaiheessa kaksi kertaa Setan sekä Kulttuuria kaikille -palvelun vetovastuulla. Monenlaisia tapahtumia oli järjestetty eri puolella Suomea. Me jatkoimme tästä. Yhdistyksemme sai Koneen Säätiöltä kahden vuoden rahoituksen ja toiminnalleen lentävän lähdön. Nyt meillä on paljon pohjoismaista ja kansainvälistä yhteistyötä ja selvitämme, miten asioita on järjestetty missäkin. Maiden välillä on ollut paljon liikettä, ja meillä on paljon yhteisiä aineistoja eri maiden kesken.
Millainen rooli tutkitulla tiedolla on yhdistyksen toiminnassa?
Kaura: Sateenkaarihistorian toiminta Suomessa on hyvin tutkimuspainotteista ja akateemista, mutta tarvitsemme koordinointia tutkimuksen ja museoiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä.
Olen itse milleniaali ja tunnistan, miten palava tarve minun sukupolvellani ja vieläkin nuoremmilla on sateenkaarihistorian tiedolle. Entinen kansanedustaja Jani Toivola sanoi osuvasti, että historiattomuudella on helppo hallita. Jo siksi tutkittu tieto on meille niin tärkeää ja sekin, että on käytetty oikeita sateenkaarihistorian menetelmiä ja tuotettu laadukasta tietoa. Sitä puuttuu itse asiassa tosi paljon; puuttuvalle tiedolle on jopa suurempi tarve kuin jo olemassa olevalle tiedolle. Meillä ei ole yhtenäistä sateenkaariyhteisöä, jolla olisi yksi historia, vaan yhteisö on moninainen. Monista vähemmistöjen vähemmistöistä, kuten saamelaisten, vammaisten, romanien ja maahanmuuttajien sateenkaari-ihmisistä, on hyvin vähän tallennettua tietoa. Myös transihmisten historian tutkiminen on kesken. Niukkoja resursseja on usein priorisoitava, ja tällä hetkellä täytyy tallentaa 60- ja 70-luvulla syntyneiden aktivistien muistoja.
Pohjois-Amerikan Pride-historia tunnetaan Suomessa hyvin, mutta jos emme tunne täkäläistä sateenkaarihistoriaa, oman liikkeen juuret jäävät tunnistamatta. Tutkimuksella voimme tuoda tietoa paikallisesta sateenkaarihistoriasta. Emme kuitenkaan halua nostaa esiin yksittäisiä henkilöitä, vaikka sanotaan, että ihmiset tarvitsevat tarinoita. Meillä on sateenkaarihistoriasta tosi vääristynyt aineisto, koska siinä korostuu yläluokka. Tutkittu tieto tuo historiaan lisää moninaisuutta. Tutkimus on eräänlainen vastavoima tarinahakuisuudelle.
Miten sateenkaarihistoria sidotaan osaksi yhteistä historiaa?
Kaura: Saamme yhdistyksenä paljon kyselyjä, ja autamme ottamaan yhteyttä oikeisiin henkilöihin. Toimimme välittävänä tahona monelle tapahtumalle. Esimerkiksi edellisen sateenkaarikuukauden aikana järjestettiin teemaopastuksia museoissa ja kävelyopastuksia kaupungilla. Ohjelmaan kuului taide- ja historiallisia näyttelyitä, luentoja, keskustelutilaisuuksia, konferensseja ja webinaareja. Kirjastoissa oli aineistonäyttelyitä ja Helsingin kaupunginmuseossa näyttely sateenkaarisiirtolaisuudesta. Moni suomalainen sateenkaari-ihminen muutti aikanaan Ruotsiin aktiivisemman sateenkaarielämän perässä. Järjestimme kaupunginmuseossa muistelupajan, jossa muisteltiin, kirjoitettiin ja tallennettiin muistoja yhdessä. Kesällä 2024 toteutimme Helsingissä matalan kynnyksen työpajan ruskeiden ja mustien suosimalla U-Haul-klubilla, jotta saisimme tallennettua tietoa siitäkin yhteisöstä. Teimme yhdessä pienjulkaisuja, zinejä.
Sateenkaarihistorian ympärille on muodostunut moniammatillinen verkosto mutta myös elävä yhteisö. Se auttaa meitä tunnistamaan tiedon tarpeita. Kuulimme muun muassa, että Naisliittounioni oli muuttamassa pois pitkäaikaisista toimitiloistaan Bulevardilta. Unionilla on valtava määrä paitsi naishistoriaa myös lesbohistoriaa. Tajusimme, että aineisto oli vaarassa hävitä muuton aikana. Olimme aktiivisia ja kysyimme aineiston tallentamisesta. Koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, etteivät historian tietyt osa-alueet häviä. Oman yhteisön historia on muistettava tallentaa.
Teksti: Helen Partti
Kuva: Usva Torkki
Kuvassa Sateenkaarihistorian ystävät ry.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
