Juttusarjassa esitellään TJNK:n jäsenet toimikaudelle 2025-2027. TJNK tuo yhteen tutkitun tiedon parissa työskenteleviä asiantuntijoita, joiden tehtävänä on suomalaisen tiedonjulkistamisen tukeminen ja kehittäminen.
Kuka olet?
Olen tiedonjulkistamisen moniottelija. Olen ollut TJNK:n jäsenenä vuodesta 2018, ja vuoden 2025 alusta varapuheenjohtajana. Lisäksi olen Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen jäsen ja vastaan yhdistyksen Kanta-Hämeen toiminnasta, sekä toimin kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanastossa kansanedustajien kirjallisuuskummina.
Olen kirjoittamisen dosentti Jyväskylän yliopistossa ja viestinnän dosentti Helsingin yliopistossa. Väittelin vuonna 2009 suomalaissa aikakauslehdissä julkaistavan kaunokirjallisen journalismin poetiikasta. Olen työskennellyt vuodesta 2015 lähtien Hämeen ammattikorkeakoulussa eri tehtävissä, kuten strategisen viestinnän yksikön päällikkönä, tutkijayliopettajana ja oman hankkeeni vastuullisena tutkijana sekä HAMKin julkaisujen päätoimittajana ja tutkimuksen tuen tehtävissä. Kesällä 2025 siirryn vapaaksi tutkijaksi, kirjoittajaksi ja kouluttajaksi.
Olen julkaissut kirjan Tarinallinen journalismi (Vastapaino 2020) sekä satoja tieteellisiä, journalistisia, ammatillisia ja muita tekstejä.
Mikä sinua innostaa tutkitun tiedon yhteiskunnallisessa hyödyntämisessä, ja mitä mahdollisuuksia näet tällä saralla?
Suurin innostaja on toivo paremmasta. Maailmassa tehdään tällä hetkellä päätöksiä, jotka perustuvat tunteeseen, valikoituihin faktoihin ja harhakäsityksiin. Tutkitun tiedon tuottajien ja välittäjien pitäisi saada kakofonian keskellä äänensä kuuluviin. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Tutkijat eivät ole tottuneet kilpahuutoon eivätkä tapaan, jolla tutkittua tietoa nykyaikana monessa paikassa kyseenalaistetaan. Tutkitun tiedon tuottaminen ei ole enää itseisarvo, vaan on mietittävä yhä tarkemmin, miten tieto kuljetetaan sitä tarvitseville. Tarvitaan uusia tapoja luoda kohtaamisia, vuorovaikutusta ja yhteistyötä, sillä niiden kautta rakennetaan yhteistä ymmärrystä ja empatiaa.
Millä eväillä Suomessa suomalaisille tuotettu tutkittu tieto – tietokirjat, journalismi – voi jatkossa parhaiten pärjätä kansainvälisten somejättien ja tekoälyn paineessa, vai voiko se?
Informaation määrä kasvaa käsittämätöntä vauhtia koko ajan. Merkkejä jonkinlaisen lakipisteen saavuttamisesta on nähtävillä: ihmiset eivät halua tukehtua jatkuvan hälyvyöryn alle, vaan moni valitsee toisin. Lukupiirejä kokoontuu, uusia medioita syntyy, kirjastoihin kokoonnutaan kuuntelemaan kun kirjailija kertoo tuoreesta teoksestaan, sosiaalisen median sovelluksiin halutaan etäisyyttä. Haluan uskoa, että riittävän moni suomalainen ymmärtää kotikielisen tiedon ja kulttuurin merkityksen yhteiskuntamme hyvinvoinnille. En halua antaa periksi, vaan haaveilen sivistyksen renessanssista.
Lue myös Maria Lassila-Merisalon kirjoittama TJNK-näkökulma: Silmät auki, tieto tulee!
TJNK:n vastanimitetty puheenjohtajisto määritteli tammikuussa toimikautensa tavoitteiksi avoimuuden ja aktiivisuuden.
Kuva: Anne Haapanen
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
