Shadia Rask palkittiin vuonna 2024 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla laaja-alaisesta osallistumisesta tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä eriarvoisuutta ja rasismia koskevaan keskusteluun.
Jos yhteiskunnallinen keskustelu maahanmuutosta on vihamielistä ja halveksivaa, ulkomaalaistaustaisen on vaikea kokea olevansa tervetullut ja tasavertainen. Kotoutumista voi edistää paikallisella tasolla yhteisissä toiminnoissa, sanoo maahanmuuttotutkija Shadia Rask. Rasismin ehkäisemiseksi tarvitaan yhteisiä kohtaamispaikkoja ja vuorovaikutusta – ja rasismiin puuttumista.
Istuva hallitus on toteuttanut lukuisia toimia, jotka heikentävät yhteiskunnan heikko-osaisten asemaa. Millainen vaikutus toimenpiteillä on ulkomaalaistaustaisiin?
Shadia Rask: Nykyiset poliittiset toimet vaikuttavat aidosti ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskuntaan kuulumisen kokemukseen. Maahanmuuttotutkijana olen erityisesti seurannut maahanmuuttoon liittyviä kiristyksiä ja leikkauksia. Kritiikkiä on esitetty esimerkiksi siitä, että jos työperusteisen oleskeluluvan saaneet henkilöt menettävät työpaikkansa, uusi työ pitäisi löytää kolmen tai joissain tapauksissa kuuden kuukauden sisällä, tai sitten pitäisi lähteä maasta. Pysyvän oleskeluluvan saa vasta kahdeksan vuoden päästä aiemman kuuden vuoden sijaan. Olen haastatellut maahanmuuttajanaisia. Heille pahinta ei ole se, että joutuu odottamaan pari vuotta lisää, vaan se, että epätietoisuus, epävarmuus, painajaiset ja ahdistus pitkittyvät. Moni ulkomaalaistaustainen kokee, ettei voi kuulua tänne, ei ole tervetullut ja toivottu.
Monet järjestöt tekevät ruohonjuuritasolla kotoutumista edistävää ja syrjäytymistä ehkäisevää työtä. Niiden työskentely vaikeutuu. Leikkauksia kohdistetaan sellaisiin harrastusmahdollisuuksiin, joihin pienituloisilla ihmisillä olisi varaa. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, millaisen elämän esimerkiksi ulkomaalaistaustainen lapsi pystyy elämään. Vaikutukset ovat suomalaisen hyvinvointivaltion ja ihanteiden vastaisia.
Peräänkuulutat kaksisuuntaista kotoutumista. Mitä se tarkoittaa ja miten sitä toteutetaan?
Shadia: Me emme voi odottaa, että vain Suomeen muuttaneet kotoutuvat ja suomalainen yhteiskunta ei tee mitään. Jos emme ole vastaanottavaisia, tänne on mahdoton kotoutua. Tarvitsemme yhteiskunnallisia rakenteita, koulutuspalveluita ja kielikoulutusta, mutta myös vuorovaikutustilanteita ja kohtaamisia. Tulisi luoda kohtaamisen paikkoja. Esimerkiksi vapaata sivistystyötä tekevät kansalaisopistot ovat sellaisia paikkoja, joissa eritaustaiset ihmiset kohtaavat, mutta nyt hallitus leikkaa niiden toimintaa. On kritisoitu, että leikkaukset perustuvat vääriin mielikuviin. On ajateltu, että kansalaisopistojen kurssit ovat keskiluokkaisten puuhastelua, mutta merkittävä osa kurssilaisista on alanvaihtajia, pienituloisia, työttömiä ja välivuotta pitäviä opiskelijoita, myös ulkomaalaisia. Yhdysvaltalaisen sosiaalipsykologi Gordon Allportin kontaktihypoteesi on itselleni tärkeä. Hänen mukaansa eri ryhmien väliset ennakkoluulot ja syrjivät asenteet vähenevät, jos toiminnalle on institutionaalinen tuki, kohtaaminen on pitkäjänteistä ja tavoitteellista ja ihmiset ovat tasavertaisessa asemassa. Kansalaisopistot ovat tästä todella hyviä esimerkkejä. Minäkin olen hyötynyt niistä omassa elämässäni monesti.
Rasismikeskustelu käy kuumilla kierroksilla. Millaisia vaikutuksia sillä on?
Shadia: Hallituksen korkeimpien poliitikkojen rasististen ulostulojen seurauksena syntyi kesällä 2023 hallituskriisi, jonka ratkaisemiseksi tehtiin rasisminvastainen toimenpideohjelma. Sitten se puolue, jonka vuoksi työhön ryhdyttiin, ei osallistukaan hallituksen rasismin vastaiseen kampanjaan. Rasismi painaa mieltäni. Minusta on tärkeää, ettemme turru ja väsy puhumaan siitä. Rasismi on vakava ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Siitä on kansallista ja kansainvälistä tutkimustietoa. Näen kylläkin edistysaskelia rasismin ehkäisyssä. Meillä on lainsäädäntö, jonka mukaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on lakisääteinen velvoite. Se ei ole mitään ylimääräistä, vaan se on muun muassa oppilaitosten ja työnantajien tehtäviin kuuluvaa työtä. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen, että kaikki noin 38 000 kaupungin työntekijää käyvät yhdenvertaisuuskoulutuksen. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta ennakkoluuloista ja tiedostamattomista ajattelumalleista koko organisaation tasoisesti. Työntekijät haluavat tietää, miten toimia tiimeinä mukaan ottavammin ja syrjimättömästi. Myös Elisan ja Nordean kaltaiset yksityiset yritykset ovat kertoneet, että monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen on heillä arkipäiväistä ja välttämätöntä toimintaa. Se on heille kilpailuetu ja heidän arvojensa mukaista.
Koskaan aiemmin ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa ollut näin paljon rasismiin liittyvää puhetta. Ihmisten tietoisuus lisääntyy, syntyy oivalluksia, kohtaamisia ja keskusteluja.
Ryhdyit viime vuonna yrittäjäksi työskenneltyäsi kolmetoista vuotta eri tehtävissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Millaisia töitä teet nyt ja mikä sinua inspiroi?
Shadia: Teen monimuotoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä puhuja- ja koulutuskeikkoja. Kirjoitan kolumneja Ylelle ja blogia Taloustaitoon. Tein syksyllä ison konsultointityön YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle siitä, miten eri maiden viranomaistietoja voitaisiin paremmin hyödyntää syrjinnän ja eriarvoisuuden mittaamisessa. Tavoitteena on tunnistaa nykyistä paremmin, mihin syrjintä ja eriarvoisuus yhteiskunnissa paikantuvat.
Pari vuotta sitten luin kiinnostavan kirjan, yhdysvaltalaisen politiikan tutkijan Yascha Mounkin teoksen The Great Experiment. Why Diverse Democracies Fall Apart and How Can They Endure. Hänen tärkein ajatuksensa on, että menestyviä yhteiskuntia ovat ne, jotka onnistuvat luomaan yhteisiä identiteettejä ulossulkevan nationalismin sijaan. Ajattelen, että meiltä löytyy hyviä esimerkkejä monista kunnista ja jopa kaupunginosista, joissa on onnistuttu luomaan yhteistä tekemistä ja yhteen kuulumisen kokemuksia. Moni ulkomaalaistaustainen kokee, ettei voi kokea tai kutsua itseään suomalaiseksi, jollei puhu suomea äidinkielenään tai ole valkoinen. Siksi paikalliseen ryhmään kuulumisen kokemukset nousevat tärkeiksi, kiinnytään vaikkapa Turkuun tai Varissuohon. Kuulumisen kokemuksen luominen paikallisella tasolla on suuri voimavara ja mahdollisuus. Kaikilla on perustavanlaatuinen tarve kuulua joukkoon.
Teksti: Helen Partti
Kuva: Usva Torkki
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
